Pääsin töistä, oli oikeestaan aika kiva päivä (koska ihanat työkaverit ja surkeet läpät ja söpöt lintsipojat) mut viimiset kolme tuntii mua ei kiinnostanu työnteko enää ollenkaan. Väsytti niin sikana ja päässä soi disneybiisit joiden soittamisella oltiin kulutettu mun kännykän akkua ja halusin kotiin kattomaan Doctor Whota (koska 11 = <3) ja asiakkaita ei ollu mailla halmeilla ja olin puunannu koko paikan suunnillee kiiltäväks niiden ekojen tuntien aikana, joten ei oikeesti ollu mitään tekemistä. :( Okei, no nuokuin bussipysäkillä ja kyttäsin ihmisten keskusteluja siitä miten ne oli syöny mitä erikoisempia ruokia (miekkavalasta, vuohensorkkia, sammakonreisiä, mustakeittoa joka sisäls litran verta ja hanhenpään ja siiventyngät jne. jne. - kaikki varmasti tykkää kuulla näistä makuelämyksistä) mut siirryn Facebookin somaan maailmaan sinä siunaamana kun pääsin istumaan... kunnes akku loppui. Onneks mulla oli Sherlock Holmesin tarinat mukana, joten kuljin nenä kiinni kirjassa bussipysäkiltä juna-asemalle ja niin ikään laiturille ja hetken päästä kans junaan... Seuraavaks havahduin Leppävaarassa, mut onneks kirja oli niin mielenkiintonen etten noteerannu sitä pientä sivuseikkaa, ettei me pysähdytty ollenkaan Pasilan jälkeen Huopalahdessa. Mitä? Seuraavaks kun tajuun kattoo ikkunasta ulos, ollaan jossain Kauklahden paikkeilla ja mietin et misä hemmetissä mä olen!!? Alan jo arvaa missä mennään kun maisemat ja asemat vilisee ohi ja ehkä pikkasen järkyttyneenä mietin et joudunkohan Kirkkonummelle asti.
No en joutunu, ainoastaan Masalaan. Mut voin sanoa et olisin satavarmasti tienny missä mennään jos olisin hypänny oikeeseen junaan, koska rekisteröin sen kun juna pysähtyy... Enkä muuten enää ikinä hyppää mihinkään varmistamatta ensin et se menee sinne minne mun on tarkotus mennä!
Tassu pystyyn kuinka moni tykkää hengailla työpaikalla vapaa-ajalla! (MINÄ.) Linnanmäellä on superjees (ja mut löytää työajalla niista KahVille-kahviloista). Pohdin jo mitä haluun ens kesänä tehdä... Laitetyöntekijäks olis siistii hakee ja awww jos pääsis Korkeasaareen eläintenhoitajaks tai jotain. <3 Anyway, suurimmaks osaks oon ollu enemmän pettyny jos mul ei ole ollu töitä kuin jos on ollu, koska elämästä tulee hassun pitkäveteistä ilman että pitäis mennä jonnekin. Oon kans todennu et neljä päivää viikossa töissä ja kolme vapaalla on paras combo, koska sit ei tuu liian tylsää mut ei myöskään ahdistu kun ei ehdi pestä pyykkiä tai jotain muuta elintärkeää. Sekin on mahtavaa kun työpäivät ei ole kahdeksasta neljään tai jotain muuta yhtä ärsyttävää, vaan välillä on aamuvuoro, välillä iltavuoro, välillä keskellä päivää ja viikonloppu saattaa olla keskellä viikkoa. <3
Mun piti oikeesti postata tää eilen ja selittää kaikkea tosi mahtavaa siitä miten olin Katjan mökillä ja viime viikon miiteistä ja kavereiden&serkun yo-juhlista ja siitä kun syötiin kermavaahtoa ja jäätelöä ja sotkettiin, ja varsinki kesästä ja mun tyylistä kirjoittaa päivämääräksi esim. 8.1. vaikka on kesäkuu... Mut sit kävi niin et täs kirjoittelun ohella jutustelin Facessa ja lueskelin uusia ilmoituksia ja päädyin näkee niin ison ja odottamattoman ja typerryttävän spoilerin aiheesta Doctor Who, et en enää edes yrittäny jatkaa tätä. En ole enään vihanen, mut lamaantunu ja pettyny fiilis. :( Onneks pääsen tänään näkee ihania otuksia ja halaa niitä ja ne saa lohduttaa mua ja pidetään superkiva päivä vaikka mulla onki sitten töitä. :3 En mä tiedä mitä tekisin ilman noita söpösiä. <3
