Ömghömghömgh en osaa alottaa, viime postauksesta on liian pitkä aika. En tiiä miks en ole kirjottanu. Ei oikeen ole ollu mitään asiaa ja sit on ollu liikaa elämää. Mistäköhän puhuin viimeks? *stalkkaa*Ai oho eihän siitä olekaan niin pitkä aika ku luulin! Höh. Siis musta tuntuu ku kesä olis jatkunu jo ikuisuuden ja jos multa kysytään ni se sais jatkua jouluun asti. Sit vois olla kuukauden verran kylmää ja märkää ja pimeää ja sit vois tulla taas kesä. No okei, marraskuussa vois olla sellasta (koska NaNoa on hyvä kirjottaa siinä säässä) ja jouluksi vois tulla lunta ja sit se vois sulaa kolme päivää uudenvuoden jälkeen ja sit vois tulla kevät. Olisko hyvä?
Suurin syy miks oon näin pahasti menettäny ajantajuni johtuu siitä et mun jokainen päivä tuntuu kolmelta päivältä... Eli tää puolentoista kuukauden tauko tuntuu ainaki neljältä kuukaudelta... En tiedä miks tässä kävi näin, yritän jotenki viettää kesä(lomaa) samalla ku oon töissä, joten syön huonosti, nukun vielä huonommin, en liiku ollenkaa ja kuitenki oon koko ajan menossa, en ehdi siivota, unohdan käydä kaupassa, teen aivan törkeesti kaikkea mut haluan tehdä vielä enemmän ja koitan jakautua aivan liian moneen osaan. Ihme kyllä oon saanu pidettyä itteni kasassa ja elämän edes näennäisesti hallinnassa, vaikka harmittaa aivan mielettömästi kun ei voi saada kaikkea.
Jos joku kysyy miltä mun kalenteri näyttää, vastaus on että sekavalta. Onneks mä itse saan siitä selvää vaikka nyt mun tekis mieli pyyhkiä kaikki puhtaaksi
koska huomenna saan vaihtaa kalenterin uuteen.
*hengähdys*
Okei nyt sain purettua sen alkuosan, tuntuu siltä ku oisin sanonu sen yhteen hengenvetoon. Mitä mä HALUAISIN tehdä, olis selittää ne tuhat ja sata asiaa jota EN ole päässy tekemään (alkaen siitä ihanasta juhannuksesta jonka nää eräät vietti, mut jota ajatellessa ne muistaa ihan et mä olisin ollu paikalla! olinhan mä, hengessä. :) ihania noi muruset<3) mut kauheen negatiivista sellanen, kerron mieluummin mitä OON päässy tekemään. :D Ekaksikin, kaikki ei ole aina ollu hauskaa ja voin jopa sanoa ettei missään kohtaa ole tuntunu ruusuilla tanssimiselta, mut oon eläny hetkessä paremmin ku koskaan ja nauttinu joka sekunnista. Se jos mikä on elämää! (Niih. Miksköhän tää elämä tuntuu tältä miltä tuntuu. Oon aiemmin eläny vaan puolittain.) Doctor Who on kuvioissa edelleen, oon kaks jaksoo jäljessä ja pitää nähdä ne ennenku huominen tulee. Meen muuten huomenna Särkkikseen työkavereiden kanssa! Mahtavia ovat, melkoinen päivä tiedossa.
Kesän suurin menetys oli ehkä se kun en päässy systerin rippijuhliin mut joskus käy näin ja sil ei mahda mitään. Kovin outoa et pian ihmisillä alkaa koulut (mä vaan jatkan kesää lokakuun puolväliin kunnes Lintsillä työt loppuu). En halua ajatella sitä, suljen pois mielestä. Mul on muutamia suunnitelmia tulevan lukuvuoden osalle, ihan huippua et on niin paljon kaikkea kivaa tiedossa! Kävin jossain kohtaa kesää Desuconissa (Skippasin Finnconin ku olin jossain, sniff. Ainii, Ruisrockis! Olis vaa pitäny lähtee sielt aikasemmin mutkun armoton vitutus ja risteilyillallinen. Ei voi mitään kun kohtalo puuttuu peliin.) ja siel oli s a n o i n k u v a a m a t o n t a. Mul on tuhat kuvaa (en laskenu) ja mahtavat muistot. Koko kesä on kaikenkaikkiaan ollu paras miesmuistiin. Tai nais. Kuin vaa.
Nyt mua väsyttää kauheesti, siks näin random päivitys. Mut tuli vaan yhtäkkii kotimatkalla sellanen fiilis et tänne pitää kirjottaa. Jos mä katon mun kalenteria ni mahtavuutta mahtavuuden jälkeen. Enemmänki vois olla, niinhän sitä aina, mut en mä osaa nähdä mitä oisin voinu tehdä paremmin. Tulevat kolme viikkoa tulee menemään samaa rataa, ehkä jopa viis, mut sit toivottavasti rauhottuu. Tai en mä toivo sitä, mut sit mun vanha kalenteri loppuu ja jotenki se on mun pieni takaraja crazy stuff life meiningille. Haluisin oikeesti nyt kunnollisen elämän ja selvitettyy mihin täs oikeen ollaan menossa. En vaan oikeen tiedä miten sen teen, tarviin seuraa kotiin enkä vaan kodin ulkopuolelle. Pitemmässä juoksussa tulee hulluks jos vaan ryntäilee päättömästi eikä ole mitään paikkaa missä rauhottua. En voi olla yksin niin paljon ku tän hetken tilanne aiheuttaa.
Kävin tos viime viikol leffas piiiitkästä aikaa ja nyt oon ollu töissä melkeen joka päivä. Aivan parasta, vaikka vuoroin kuolen tylsyyteen ja vuoroin väsymykseen ja siihen kun jalat ja kaikki särkee. Pitäis viel lähettää pari sähköpostii, hakee töitä ja laittaa työvuorotoivelista mut ulkona on vielä ihan valoisaa vaikka kello on puol ykstoista. Tänää en kauheesti ehtiny tekee. Olin yötä noiden höpönassujen luona, menin töihin ja siel sit meniki koko päivä. Ei vaan sais valvoo kauheen myöhään ku huomen pitää herää aikasin ja olla pirteenä Tampereella. Pahus kun tätä rahaa saa kulumaan niin käsittämättömiä määriä etten viel koskaan ole saanu niin hyvää palkkaa jotta se riittäis kaikkeen mitä haluan! Ja nyt en siis puhu mistään "eheheheee ostan oman saaren ja rakennutan sinne maailman täydellisimmän valkean huvilan" tai jotain tällasta, vaan ihan perus elämästä! Joka suunnast ilmaantuu niin paljon
mahdollisuuksia, haluun tarttua niihin kaikkiin.
Haluun viel sen kesän täydellisimmän päivän jolla elän ens huhtikuuhun saakka. Pelkään et menetän tän mitä mulla on, mikään ei kestä ikuisesti. En kuitenkaa ajattele sitä huonosti, päinvastoin. Oon oppinu nauttimaan siitä et voin hyppiä elämässä eteenpäin ja ainoo mitä pyydän on se et tää aika, mitä meillä on, tulee olemaan ikimuistoista. Koska vaikka niin monet on pettäny ja jättäny ja unohtanu, mä en
koskaan lakkaa ajattelemasta niitä rakkaita aikoja hyvällä. Ja mä ajattelen. Paljon. Ja toivon et saan kokea lisää samankaltaisia juttuja.
Mulla on hassu taipumus vetää puoleeni tietyn tyyppisiä ihmisiä. Monikossa. Joten... vaikka ne ihmiset ei ole samanlaisia eikä kukaan voi korvata toista, uudet rakkaat voi korvata mun sydämen tyhjät aukot. Mä luulin jo etten mä enää ikinä vois kokea näitä juttuja mitä nyt oon saanu, mut niin vaan elämä heitti mun eteen parhauksia. Oon selvästi tehny elämässä jotain oikein. :)
Kuvat olis ollu kivoja mut eipä jaksanu. Ens kerral sitte, tänää oli juttelufiilis. :D
