All we have to decide is what to do with the time that is given to us

Päivä 19. - Päivän sää

Ehkä tunnistatki otsikon. Se on lainaus J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herraksesta. Gandalf sano noin Frodolle, joka toivoo ettei ikinä olis saanu Sormusta kannettavakseen.

Tänää on ollu tosi kylmä. Aamupäivällä mittari näytti -16C astetta enkä ole sen jälkeen sitä vilkassu mut tuskin se ainakaan siitä nousi... Iltapäivällä lähin sitte Indyn kanssa lenkille ku oli niin kaunis ilma ja otin kameran mukaan. Silti aurinko oli jo laskemassa eikä sitä nähny ku ihan alkumatkasta puiden lomassa.

Vaihteeksi tällainen kuvapostaus siis. :) Kevättä odotellessa! <3

Day 19. - A Song From Your Favorite Album

Shakira - She Wolf.

Oh, tonight I'm a teenage queen

Päivä 18. - Mieleisin syntymäpäiväni

... oli silloin kun täytin 18 :) Se koko viikko oli varmaan mun elämän onnellisin. Mä en olis voinu kuvitella minkään olevan paremmin! Sunnuntaina oli ystävänpäivä ja me pidettiin TYMin miitti ja pulkkamäki- + leffailta "meiän köörin" kesken. Torstaina oli wanhojen tanssit Turun VPK-talolla ja perjantaina tanssittiin koululla + lähettiin wanhojenristeilylle. Paluu oli sit lauantai-iltana ja siitä alko hiihtoloma. :)

Mun synttärit oli siis siihen väliin jäävänä keskiviikkona. Aamulla perhe herätti mut laulamalla ja toi lahjat sänkyyn niinku aina. En enää pysty muistamaan mitä sain mut me syötiin aamupala ja kaikki lähti kouluihin ja töihin. En tosiaan odottanu mun kavereilta mitään erityistä mut ne oli järjestäny mulle yllätyksen. Sanna, Sara, Roope ja Jutta odottamas mua käytävällä yhtenä laumana ja heti kun ne näki mut kaikki alko onnitella kauheesti ja räpsii kuvia ja tunkee lahjoja syliin. Ne sai varmaan parhaat naurut koskaan kun ne vaati mua avaamaan lahjat heti. Siis olinhan mä saanu kuulla siitä miten oikeesti täytin 18 kuukautta enkä vuotta mut enpä voinu arvata et he päättäis antaa mulle lahjaksi pari tuttia ja Hello Kitty -kuvakirjan ja nokkamukin!! :D



Meil oli sit tosi kiva päivä ja tuntu et puol koulua onnitteli mua ja tekstareita ja puheluita sateli. Mä en osaa edes kertoa miten onnellinen olin sillon. Iltapäivällä lähin Susannan, Millan, Riikan ja näiden kavereiden kaa kotihippaloihin. Sussu päätti et mä saisin leikkiä koekaniinia ja juotti mulle jotain epämääräistä litkua missä oli ainakin salmaria ja jäätelöä. Se oli tosi hyvää ja sen perusteella kaikki halus omat juomat. ;) Oltiin aloitettu joskus viiden aikaan, joten mä lähdin sitte yheksältä kotiin "jatkoille". Nappasin matkan varrelta Katjan mukaan ja mentiin meille. Porukat ja iltapäivällä tullu isoäiti jo odottelikin meitä kakun kanssa. :)

Paljon onnea!

Day 18. - A Song That You Wish You Heard on the Radio

Patrik linkkas tän mulle joskus ku kaipasin ranskankielistä musiikkia ja olin ihan myyty samantien. Tää ei valitettavasti suostu näyttämään sitä alkuperäistä videota jota oon tottunu kattomaan. M. Pokora - Juste Une Photo De Toi.

Maailmassa on kaksi asiaa, jota ei voi kestää: menettää se mitä rakastaa, ja rakastaa sitä minkä on jo menettänyt

Päivä 17. - Mieleisin muistoni

"Et tule koskaan saamaan toista mahdollisuutta missään. Menneet virheet ovat ja pysyvät, voit joko unohtaa ne tai antaa niiden hallita elämääsi. Älä elä tätä elämääsi niin, että mietit mitä jos, tai entä jos. Menneitä ei voi muuttaa, tulevaa et tiedä. Joten elä hetkessä. Rakasta ihmisiä jotka ovat nyt lähelläsi. Älä kaipaa mennyttä rakkautta ja sen vuoksi tuhoa nykyistä. Älä mieti eteenpäin, että entä jos tämä ei onnistu. Joten elä kuin olisi viimeinen päivä. Koe elämä juuri niin täydellisenä kuin se on. Koska kerran kadotettua hetkeä et saa koskaan takaisin. Kerran kadottamaasi ihmistä et saa koskaan takaisin. Joten rakasta heitä nyt."

Eiköhän tää tiivistä aika hyvin paitsi tän hetken fiiliksen, myös päivän aiheen. Parhaat muistot on niitä, kun saa olla ystävien kanssa ja tietää et jos ei ole mitään muuta, ni ainakin sillä hetkellä ei tahtois minkään olevan erilaista. Ja jostain syystä näistä hetkistä on hyvin harvoin kuvamateriaalia. :D

Day 17. - A Song That you Hear Often on the Radio

Rihanna ft. Calvin Harris - We Found Love.

It's hard to fly when you can't even run

Päivä 16. - Minun suosikkielokuvani

Mun suosikkielokuviin kuuluu The Lord of the Rings -trilogia, Pirates of the Caribbeanit, Avatar, Disneyn piirretyt ja Kaksin karkuteillä. Rakastan näiden tarinoita, jotka on keskenään niin erilaisia. Merirosvoteema on jo itsessään kiehtova, mut kyllä ne hahmot siinä on parasta, etenki kapteeni Jack Sparrow. Johnny Depp on loistava näyttelijä. Se on saanu Jackista todella aidon hahmon, joka on kaikessa oman edun tavoittelussaan ja röyhkeydessään just niin sympaattinen kuin vain voi. LotRissa muhun vetoaa eniten kokonaisuus ja se miten elokuvat on tehty. En enää osaa kattoa mitään niistä teatteriversiona, pidennetyt tuo niin paljon hauskoja kohtauksia ja saa vähän syvyyttä hahmoihin. Vois melkein sanoa et nää on ainoat elokuvat jotka on tehty niin hyvin kirjan pohjalta, ettei mul ole valittamista. :D

Disneyleffoissa mul ei ole erityistä suosikkia, joistain vaan pidän enemmän ja joistain vähemmän. Haluisin kesäl pitää jonku disneyleffaputken kavereiden kaa mut kattoo nyt... Mua harmittaa vietävästi kun Leijonakuningas, joka tulee nyt elokuvateattereissa, näytetään vaan 3D:nä. Pystyn kyl kattomaan niil laseilla ilman jäätävää päänsärkyy tai muuta sellasta, mut ne lasit häiritsee niin paljon etten pysty keskittymää ollenkaa ja koko leffanautinto menee pilalle. :( Lohdutin kummiski itteäni eile illal kattomal sen perheen kaa vanhana kunnon videona kotisohvalla. Mikään ei voita VHS:ää kun on näist kyse! Johtuu varmaan siitä et niitä on töllätty ihan pienestä saakka. Onneks meiän videonauhuri toimii viel hyvin (paitsi ettei se suostu enää nauhottamaan esim. Muumeja) ni jouluna saatiin katottuu myös Joulupukki ja noitarumpu, joka on ihan pakollinen perinne. :) Nyt tekis mieli nähdä Leijonakuningas 2 ja Se Timonin ja Bumban "elämäntarina" mut meil ei ole niitä.

Kaksin Karkuteillä ja Avatar on nää mun uudet ihastukset. Mua ei häiritse et Kaksin karkuteillä on "nykyajan versio" Tähkäpäästä ja Avatar vastaavasti Pocahontaksesta. Kaksin karkuteillä on oikeastaan jopa tätä alkuperäistä tarinaa parempi nimenomaan päähahmojen takia. Niistä on tehty nuoria kapinallisia jotka tavoittelee unelmiaan ja etenki Tähkäpään äkilliset tempaukset ja tempperamenttisyys on ihania. Koska Avatar ei ole piirretty, mul ei oikeastaan ole edes tullu siitä mieleen Pocahontas - kaikki vaan hokee sitä jatkuvasti. Mulle ennemmin tuli mieleen tosielämän intiaanit, jotka eli sulassa sovussa luonnon kanssa ja sit hiton eurooppalaiset meni ja valloitti niiden maat ja syrjäytti siellä eläneet kansat reservaatteihin. Avatarii on siks ristiriitaista kattoa. Tavallaan mä toivoisin niin mielettömästi et saisin asua Pandoralla ja olla na'vi mut kuitenki oon tyytyväinen mun oikeaan elämään eikä siks kannattais haikailla jotain mikä ei ole mahdollista.

Day 16. - A Song That You Used to Love But Now Hate

En sentään vihaa tätä mut... Joskus tykkäsin tästä paljon enemmän. Ehkä just sen takii en enää jaksa ku kuuntelin aiemmin liikaa.



Elämä on tässä.

Päivä 15. - Minun päiväni



Heräsin 7:45 mut vast tasan jälkeen jaksoin nousta ylös. Suihkussa ja hampaita pestessä sit vähän virkistyi. Aamupalaks söin kuumaa puuroa sanomalehtiä selatessa vaikka aluks meinasinki etten jaksa syödä mitää. Jotenki mä unohduin siihen niin pitkäks aikaa et mul jäi vaan viis minsaa aikaa pukee farkut jalkaan ja lähtee. Takki, kaulahuivi, pipo ja lapaset päälle, kengät jalkaan ja eikun menoks.

Lyhyt päivä kului aika laiskasti enkä tehny juuri mitään. Juttelin parin kaverin kaa ja ihailin auringossa kimaltelevaa lunta. Siit mul ei ole kuvia, mä muistin kameran vast myöhemmin...

Meille kun tulee sekä Turun Sanomat että Helsingin Sanomat ni aamulla alotettuja lehtiä tuli iltapäivälläki kahlattuu pitkään. Olin edellee niin laiskal päällä etten jaksanu muuta. Presidentinvaaleista on nyt puhuttu jo viikkotolkulla mut jos jätetään kaikki turhat kommentit, niistä on ihan mielenkiintosta keskustella. Vähän vaan naurattaa noi toimittajat kun ne yrittää imeä Haavistosta ja Niinistöstä viimisetki tiedonmuruset ja yleensä kysymykset liittyy johonki ihan muuhun ku presidentin tehtäviin.

Sen jälkee oon ollu koneella kuuntelemas musiikkia, lukenu blogeja ja muuten vaan datannu. Löysin yhen uuden blogin joka on niin TÄYTTÄ ASIAA. Voin linkata sen tähän: Punakynä. Siellä sitte 'korjataan maailman virheitä'.

Mun tietokoneen taustakuva.

Ilta on omistettu mantsan lukemiselle. Tehtiin myös iskän kaa spagettia ja jauhelihakastiketta (mulle vaan tomaattikastiketta). Oli niin nälkä et ehin syödä kaiken ennenku tulin ajatelleeks kuvia mut oli se kyl niin hyvää! <3

Ihan perus perjantai siis. Nyt meen taas lukemaan, kunnes meinaan nukahtaa kirjan ääreen. Öitä!

 ~~ tällanen viel loppuun (kuva Kiroilevan Siilin virallisesta Facebook-yhteisöstä) :3

Day 15. - A Song That Describes You

Meinasin laittaa tän aikasemmin yhteen toiseen kohtaan, mut sit tajusin et tähän se sopii niin paljon paremmin. Tää on ihan mun tyylistä huumoria. :'D Toi video on muuten oleellinen osa kokonaisuutta! 
Gigi D' Agostino - The Riddle.

Merirosvoiksi ryhtyisimme, muualle matkaisimme

Päivä 14. - Minne olen aina halunnut mennä

Tähän olis hyvin helppo vastata vaan "maailmalle" ja jättää selitys sikseen kun kuitenkin oon jo moneen kertaan maininnu miten haluan matkustaa kaikkialle, mut eikö se teistäki olis aika tylsää? =) Oon jo kiertäny Eurooppaa niin paljon, et vaikka täällä riittää vielä ties miten paljon nähtävää, niin muuta maailmaa on nähty tuskin lainkaan. Tän hetken suosikkimatkakohde on Australia. Miksi? No koska siellä on just nyt meneillään kaikista kuumin aika ja me saadaan auringon sijaan nauttia hyytävästä kylmyydestä. Lisäks oon aina halunnu oppia surffaamaan ja olis ihana päästä taas sukeltamaan! Uusi-Seelanti houkuttelee myös, eikä vähiten siks et Taru Sormusten Herrasta -elokuvat kuvattiin siellä.

Australia

Uusi-Seelanti

<3

Toinen paikka jonne haluisin on Japani. En osaa kieltä yhtään (no okei, osaan sanoa "kiitos"), mut kuulemma keväisin kirsikkapuiden kukinnan aikaan missään ei ole kauniimpaa. Sikäläinen kulttuuri on aivan uutta mulle ja suurimmaksi osaksi Japaniin sijoittuva Rei Shimura -niminen dekkarikirjasarja sai mut kiinnostumaan siitä entistäki enemmän.

Jenkeistä sit löytyy useampi paikka jotka olis makeeta nähdä:

• New York ja Los Angeles ihan kaupunkeina
• Kalliovuoret (vaeltamaaaaan)
• Texas (cowboy-hevosilla ratsastusta!)
• Florida (erityisesti Orlando ja siellä sijaitseva Harry Potter -teemapuisto!!!)



New York




Los Angeles

Egypti kuuluu myös näihin paikkoihin, jotka täytyy kokea. Kameleil on hauska ratsastaa, oon ollu pari kertaa jossain safarilla, mut ne pyramidit...

Euroopassa on kummiski yks paikka jonne haluisin mennä - ja pian. Lontoossa on nimittäin kesällä avoinna yleisölle Harry Potter -elokuvien lavasteet ja oon ehdottomasti sillä kannalla et (tällä hetkellä lähes) yhdentoista fanitusvuoden jälkeen mun pitäis päästä sinne. x) Toivon kummiski et ne on auki vielä vuoden päästä kesällä, jolloin mun mahdollisuudet päästä näkemään ne olis paljon suuremmat. Ellei nyt jotain ihmettä tapahdu, mä tuskin pääsen ens kesänä. Muutenki olis kiva tutustuu Lontooseen paremmin. Tai oikeastaan koko Britanniaan. Kaikil alueil on oma viehätyksensä joten uskon et viihtyisin siel melko kauan kunhan rahatilanne ei pistä vastaan.

ps. kuvat jälleen netistä.

Day 14. - A Song That No One Would Expect You to Love

Mun on paha sanoo mitä muut ajattelee ni tein vähän tilastoa. Oon kyllä aika monesti kuullu epäuskoisia "Tykkäätsä oikeesti tästä?"  -kommentteja, mut se oli sillon joskus enkä enää muista mitä ne koski. Tykkään tosi monenlaisesta musiikista mut tottakai poikkeuksia löytyy. Raskaamman musan kuunteluun tarttee kyl olla hyvät kajarit, mut koska mul ei ole, mä en pahemmin kuuntele sitä kotona.

Bullet  For My Valentine - Tears Don't Fall.



Tukka hyvin, kaikki hyvin

Päivä 13. - Tällä viikolla

Näin ylppärien (ja koeviikon...) lähestyessä tulee väkisin ajatelleeksi et ajoittain elämä on pelkkää suorittamista. Pitäis tehdä kaikki "oikein" eli suomeks niinku yhteiskunta edellyttää ja vanhemmat toivoo. Jatkuvasti saa kantaa huolta siitä et tuottaa jollekulle pettymyksen mut ihminen ei yksinkertaisesti kykene kaikkeen. Joten ei ihmekään et oon ollu tän viikon niin väsyny.

Yritän kuitenki selviytyy parhaani mukaan näist seuraavist viikoista ni sit alkaa lukuloma ja voi elää ihan omien aikataulujen mukaan. Varmaan nukun ekat kaks viikkoa ja sen jälkeen en tee muuta ku opiskelen. Täl viikol mua on nukuttanu niin paljon etten oikeastaan ole jaksanu tehä mitään. En menny maanantaina Motivukseen enkä tiistaina capoeiraan enkä tänään aio mennä iskoon. Mun oli tarkotus mennä Annin pitämälle potkunyrkkeilytunnille mut meenki vasta ens viikolla. Mielenkiintosta nähdä millasta se on oikeesti, oon kuullu siitä niin paljon.

Tää päivä on kummiski omistettu opiskelulle koska:

Huomenna on taas teatterikurssi! Upeaa, pääsen tutustuu paremmi kaikkiin niihin mielenkiintosiin ihmisiin ja viettää hauskaa iltaa! Loppuviikko taitaa kulua samaan tapaan opiskelemalla ja nukkumalla ja lojumalla mut jos iskä ehtii, meen sen kaa salille tai laskettelemaan.

ps. kuvat on taas netistä <3 :)

Day 13. - A Song That Is a Guilty Pleasure

Jos jotaki oon soittanu syntisen paljon ni tätä. Kaija Koo - Seuraavassa elämässä.

Jatkoa tammikuulle

Vuosikampa, osa 2. Tältä sunnuntaina näytti:

Kaikki aikanaan, vaan ei välttämättä siinä järjestyksessä

Päivä 12. - Mitä minulla on laukussani

Vakiovarusteina mukana kulkee:

• kalenteri
• lompakko
• avaimet
• purkkakotelo
• penaali
• meikkipussi
• käsirasva
• kuulokkeet
• sekalaista tavaraa sisältävä isohko kukkaro, jossa pidän mm. rakkolaastaria (menee pilalle meikkipussissa), pk-seudun bussikorttia (äkkilähtöjä on tullu useasti), turun kakkosbussikorttia (pitää olla arvoakin jos unohdan ladata aikaa), sytkäri, 2xheijastin...

Jos tähän mukaan lisätään vielä kamera, selviää päivästä kuin päivästä :) Ja KÄNNYKKÄ!!! Pahus, sen jälkeen kun hukkasin mun kännykän ja olin neljä viikkoa ilman, oon vaa pitäny sitä turhana kapineena jolla tosin saa kivasti yhteyden kavereihin ja pääsee nettiin... Mutta kyllä, se kuuluu vakiovarusteisiin enkä yleensä unohda sitä kotiin, vaikka pidänki sen kotona aina laturissa ja 24/7 äänettömällä. Luultavasti mun ja mun kännykän suhde muuttuu ku saan hankittua sen uuden. :)

Day 12. - A Song From a Band You Hate

Otin tähän artistiksi Antti Tuiskun. Jostain syystä mua on aina ärsyttäny sen naama ja koko olemus, mut mun on pakko myöntää et sil on joitaki hyvii kappaleita. Niinku Tyhjä huone.

Everything's cool as long as I'm getting thinner

Päivä 11. - Päivän asu

Julkaisen tän vasta tänään, koska en eilen ehiny. :) Oltiin tosiaan iskän kanssa laskettelemassa pitkästä aikaa. Hirvensalon Alpit, joksi tota Hirvensalon mäkeä vitsikkäästi kutsutaan, koostuu kolmesta rinteestä, lastenrinteestä ja pulkkamäestä. Viime talvena en ollu kertaakaan mut ajattelin et tänä talvena vois sit opetella lautailemaan oikein kunnolla. Mä en ole siin mitenkään hyvä ku oon viisvuotiaasta saakka lasketellu suksilla, mut muutama vuos sitte päätin kokeilla ja tykkäsin tosi paljon. Suksil meno alko jo moooooonta vuotta sitte olla tylsää. Laudalla mun pikkusiskokin osaa mennä paremmin ku se käy niin usein mäessä. Lainasin nyt sen lautaa ja hän sai mennä pitkästä aikaa suksilla...

Laatu valitettavasti kusee mut valaistus nyt oli mitä oli eikä järkkäriä viitti mäkeen ottaa.

Day 11. - A Song From Your Favorite Band

Nightwish on eka tiedostettu musiikkirakkauteni ja fiiliksen mukaan valitsin biisiksi Amaranthin.

Muistatko ne lapsuuden päivät

Päivä 10. - Minun sisarukseni

Mul on n. vuotta nuorempi sisko, n. kuusi vuotta nuorempi pikkusisko ja n. seittemän&puol vuotta nuorempi pikkuveli. Ne ei varmaan halua nimiään tänne (enkä jaksa kysyä just nyt) joten kulkee sitte noilla nimityksillä. Pieninä mä ja sisko oltiin erottamattomat. Oltiin toistemme parhaat kaverit ku meil oli niin vähän ikäeroo ja tehtiin kaikki yhes. Teini-ikä kummiski erotti meiät. :/ Loppujen lopuks me ollaan tosi erilaisia, hän on sellanen punatukkainen tuittupää ja mä meidän perheen herkkä lapsi. Parhaiten tullaan toimeen ku puhutaan joistain kirjoista/leffoista/tv-sarjoista joita kumpiki rakastaa yli kaiken (tai kun sisko on pikkasen hiprakassa - eikun mitä?), muussa tapauksessa on vaan parempi pysyy poissa toisen tieltä. Ei siinä mitään, ollaan tosi hyviä siinä! Viime viikonloppuna äiti meinas tulla hulluksi meidän kanssa kun iskä oli työmatkalla ja pikkusisarukset kaiket päivät laskettelemassa ja me siskon kanssa elettiin syvässä hiljaisuudessa. HiihtoTalvilomaa odotellessa. <3 Saadaan olla koko viikko kahdestaan. :) Tai, no, kolmestaan. Täytyyhän systerin kultainennoutaja Indy laskea olemassaolevaksi. Mut eiköhän me pari sanaa vaihdeta siitä huolimatta et nyt ylppärikiireiden alla on niin väsyny olo ettei tee mieli puhua paljon mitään.

Pikkusisko syntyi uutena vuotena Genevessä, sillon kun me asuttiin Sveitsissä. Johtu ehkä siitä et ristiäiset pidettiin vast syksyllä Suomessa, mut mulla ja siskolla oli tapana kutsua häntä viel pitkään nimen saamisen jälkeenki Kujuksi. Kuju vaan oli niin söpö nimi söpölle siskolle ettei siit halunnu päästää irti. Myöhemmin me sit lukittiin se sama lapsi meiän huoneen ulkopuolelle ku se sotki meiän autoleikit ja oli vaan tiellä. Oltiin tosi reiluja isosiskoja... Nykyään kaikki on paljon kivempaa ku voidaan opettaa sille kaikkee ja sivistää hyvillä kirjoilla ja leffoilla sun muulla. Olin tosi ylpee ku sain sen lukemaan HP-fikkejä! Pottereiden lukemisen jälkeen tietenki. Sit pikkusisko sai kaverinsaki innostumaan ja nykyään ne käy miittailemassa TYMin (Turun YdinMiittailijoiden) seurassa ja vähitellen laajentanu maailmaansa pk-seudullekin. :) Pikkusisko on meiän perheest ahkerin ja tunnollisin. Sen takii ehkä se ikäänku otti mun paikan perheen kilttinä tyttönä ku mä en enää jaksanu mut onneks se on niin fiksu ettei mee muiden tahdon mukaan. Ai niin, ja ihan pakko sanoa et hän on Robin Packalenin luokalla. :p (Joo, mä "melkein" tunnen julkkiksen. Mut ku on niin hyvä ni vois se sen autotunen jättää poies...)

Pikkuveli on sit ihan omaa luokkaansa. Se oli pienenä sellanen sulonen vesseli, kaikkien lemmikki. Ala-asteella siit tuli sit ihan kauhukakara ja mä vaan tappelin sen kaa kaikesta. Silti se sai koulussa käytösarvosanaksi 10! Johan on maailma sekaisin... Hän on kyl aina ottanu koulun tosi vakavasti ja aina tykänny mennä sinne. Jostain syystä puoltoist vuotta sitte siit tuli yhtäkkii taas sellanen aivan ihana niinku pienenä. Kai se vaan kasvoi. Oon vieläki erittäin positiivisesti yllättyny koska sil on samanlainen huumorintaju ku mulla ja joskus on ihan kivaa kuunnella muiden vitsei eikä aina heitellä niit ite. ;) Mun pikkuveli on kans itsepäinen ja ehkä sen takia se ei suostunu koskee Pottereihin (vastaisku sille ku me tytöt hehkutettiin niistä). Kesäl sil sattu olee niin tylsää mökillä et se alko lukee niitä ja pikkusisko kerto jälkeempäin miten se sanoi nelosen loputtua (loput kirjat oli kotona) ettei se tajua miten on voinu elää ilman niitä. Hajotutti. Se on niin ihana! :D Mut auttamattomasti äiti on nyt ainoa, joka on näist keskusteluist ihan pihalla ku se ei tykkää niistä... Pikkuveli on kuitenki samanlainen ku sisko siinä et se tykkää (kaikkien muiden poikien tapaan...) pelata pelejä PS3:sella tai koneella.


Ihania sisaruksia multa löytyy, kaikki omalla tavallaan <3 En vaihtais pois vaikka ajoittain onki rasittavia :)) Lopuksi yks kuva ja pakolliset biisit (siitä huolimatta et suurin osa on kurkkuaan myöten täynnä ja loput ihquttaa ku viimeistä päivää (ei kommenttilaatikkoon ainakaan, toivottavasti..)). Robin - Frontside Ollie.

JA PARODIA x) NRJ Aamupojat - Täydellinen Hittibiisi.

Indy posettaa.

Indiana Jones -alien on täs joku 4kk vanha vauva. :3

Day 10. - A Song That Makes You Fall Asleep

Tän kun pistää ihan hiljaiselle soimaan :) Within Temptation - Frozen.

Life is what happens when you're busy making other plans

Päivä 9. - Minun uskomukseni

Otsikko on lainaus kiva. Se on John Lennonilta ja kuvaa munkin mielestä elämää jotenki rauhoittavasti. Kirjoittelen tätä myöhässä, koska mun piti vähän ajatella miten asiat muotoilis. Tässä ei niinkään ole kysymys (pelkästään) mun suhtautumisesta uskontoon kuin kokonaisuudessaan elämänkatsomuksesta. Mitään "jeesustelua" ei siis ole luvassa mut ei myöskään kannata ottaa nokkiinsa mun tavasta ajatella (tai sanoa asiat)... En halveksi muiden ajattelutapoja ja kun omaki on näin hassu (naurakaa pois vaan, niin mäkin teen!) ni etukäteen pahoittelut asiattomuuksista. Kyllä, olen kristitty. Kyllä, aion myös pysyä kristittynä. Kyllä, uskon Jumalaan. Ei, en pidä Raamattua erityisen luotettavana.

Uskon siis Jumalaan ja useiden lähteiden mukaan Jeesuski on eläny ja vaeltanu maan päällä jne. En oikeestaan usko niihin ihmetekoihin. (Ja vaikka hän sitte olis ollu Harry Pottereista tutun maailman velho ja tehny kaikkea mitä siitä heebosta kerrotuissa tarinoissa väitetään, sitä vähemmän nää olis ihmetekoja. Ai niin, ja edes velhot/noidat ei voi herättää kuolleista eli se yks tyttö oli varmaan kangistettu tai vastaavaa. :'D) Joo, läppä, läppä. Mut sitäki hauskempi selitys. Anyway jos / kun Jeesus ei tehny mitään... No, ihmisillä on aina ollu vilkas mielikuvitus, kaikkihan sen tietää. Ja mitä tulee tähän Pyhään Henkeen, joka siis liittyy siihen et Jeesuksen opetuslapset alko puhua eri kieliä tuosta vaan... No, epäilen. Täyttä puppua sekin et ihmiset suututti Jumalan ja siks synty eri kielet ja kaikki kansat hajos maailmalle. Mä kuitenki uskon et Jumala mahdollisesti aiheutti alkuräjähdyksen ja näin loi maailman ja uskon kaikkiin tieteellisiin selityksiin jotka on todistetusti oikeassa, evoluutioteotia yms. Mut Jumala laitto tän kaiken liikkeelle alunperin.

Pienenä kattelin meidän vanhaa karttapalloa ja ajattelin et ehkä jotku jättiläiset kattoo meiän Maata samalla tavalla ku mä sitä, ja niiden maailma on sellanen ku me nähdään tää omamme mut isompi, ja maapallo pyörii koska ne pyörittää tätä niinku mä karttapalloa, mut aika kuluu eri tavalla niin et niiden sekunti on meiän miljardi vuotta tai vastaavaa. Tästä syntyis hyvä kierre jos ne jättiläiset olis kans karttapallossa vielä isompien leluna ja jos meidän perheen karttapallo vastaavasti olis oikeesti täynnä elämää mut mun silmillä sitä ei vaan näkis...

En kuitenkaan ajatellu et Jumala olis jättiläinen tai jotain. Enkä usko et Jumala vaikuttaa meiän elämään tai maailmaan. Ihminen kehittyi luonnossa ja on alkanu hallita sitä aina vaan enemmän, mitä pidemmälle kehittyy. Vedenpaisumus oli luonnon oma yritys rajoittaa ihmiskunnan kasvua samoin kun kaikki hurrikaanit ja tsunamit yms. Rehellisesti sanottuna, kaikki on keski-eurooppalaisten vika. Suomessa palvottiin karhua ja luontoa ja elettiin heimoyhteisöissä tai jotain mut tänne oli pakko tuoda "sivistystä". Ja intiaanit vasta sulassa sovussa luonnon kanssa toimiki mut espanjalaiset oli taas niin fiksua porukkaa... Avatar on ihan osa II paitsi et siinä kävi paremmin ku muutama tyyppi vaihto leiriä ja kerto missä mennään.

Totta, vois sanoo et oon lukenu liikaa kirjoja, etenki fantasiakirjoja, koska ne on tullu osaksi mun ajattelutapaa. (Ja joku luulee nyt et tosissani uskon kaikkeen mitä luen.) Mua kiehtoo miten uskonnot on kuvailtu ja selitetty eri tavoilla. Leijonakuninkaassa tähdet on esi-isien henkiä, Avatarissa on se Eywa-jumalatar, Narnian tarinoiden Aslan ja vikan kirjan "taivas", Universumien tomu -sarjan ja Narnian tarinat: Taikurin sisarenpoika -kirjan rinnakkaismaailmat... Maailmanuskonnoista monet on osa kulttuuria, elämäntapa. Kyse on vaan siitä miten eri tavoilla asiat nähdään. Mun ei kannata vaihtaa kristityn osasta mihinkään, koska mä en ole ateisti eikä se sillä tavoin sodi mun maailmankuvaa vastaan. Pidän sen osana mun elämää, pääsen kummiks ja naimisiin ja saan hautajaiset - ja mun lapset jos niitä nyt koskaan tulee ja kaverit ja muut sukulaiset voi käydä muistelemas mua mun haudalla. Jos asuisin toisella puolella Euraasiaa, laittaisin leipää ja juotavaa kotipihalle rakennettuun henkien taloon enkä pitäis sitä yhtään vajaana. Uskon et kaikki uskonnot on loppujen lopuks yks ja sama mut eri kulttuurit on muovannu sen omanlaisekseen. Antiikin Kreikan jumaltarustoissa on iso jumalperhe mut silti eri ihmiset palvo eri jumalaa. Ehkä meidän Jumala on yks niistä, eri nimellä vaan, ja joku Buddha saattoi olla puoljumala. Vaikka vaan tietämättään.

"Kaikki minkä voi kuvitella, on totta, jos uskot niin. Se on todellisuutta sinulle."

Okei oon selittäny ihan sairaasti, ja varmaan myös sekavasti, hyvä jos kukaan jaksaa lukea tätä ollenkaa, mut pointti. Uskon et on olemassa monia Jumalia eikä sil ole väliä ketä "palvoo" (en tiedä miksi tätä nykyistä suhtautumista kutsuis) tai sillä välittääkö ollenkaa niiden olemassaolosta kun kukaan ei sitä kuitenkaan voi todistaa. Uskon kohtaloon ja siihen et jokainen ihminen vaikuttaa valinnoillaan omaansa. En tarkoita tällä mitään Karman lakia tai uudestisyntymistä/taivaaseen pääsyä/helvettiin joutumista, vaan sitä et sitä saa mitä tilaa ja jos haluut jotain ni anna kaikkes ja tavoittele sitä. Jos se ei olekaan sun kohtalo, sä huomaat sen kyllä. Loppujen lopuks omilla valinnoilla muodostaa oman kohtalonsa. Jos mun pitäis verrata kohtaloa johonki ni Felix Felicis: sä näät hetken matkaa sun edelles mut et aivan tiiä mihin se johtaa. Sä kuitenki voit saavuttaa kaiken mitä haluat jos vaan seuraat vaistoas ja "väärät" valinnat vaan tekee reitistä erilaisen vaikka lopputulos olis sama.

Kokemus on se mikä tekee elämästä elämisen arvoista. "Kerää virstanpylväitä ja tienhaaroja - niistä kasvaa elämä." Tästä päästäänki taas otsikkoon :) Se matka niiden välillä, sitä elämä on.

Day 9. - A Song That You Can Dance to

Tykkään tanssia ni melkein mikä musa vaan käy, mut tästä tykkään erityisesti.

I really need to know is there place for me

Päivä 8. - Se hetki

Tää kuva on otettu 31.12.2007 Lanzarotella, joka on siis yks Espanjaan kuuluvist Kanariansaarista. Oltiin siel perheen kanssa ja yhtenä päivänä sitte kiivettiin sinne vuorelle. Näkymät oli huikeet ja suoraan näköalakahvilan eteen rakennetun tasanteen alta meni jyrkänne mereen asti. Täst kuvasta se ei näy niin hyvin mut sit tos edessä näkyy kolme pienempää saarta. Kummallist ajatella et tostakin on jo neljä vuotta... Se kuitenki muutti jollain taval mun elämän.

Day 8. - A Song That You Know All the Words to

Näitä kappaleita on useita, mut tää tuli ekana mieleen. Syksyllä vanhojen isosten nuortenleirillä tuli kuunneltua Voicea koko päivä aamusta iltaan ja fiilis oli todella maanis-depressiivinen kun samoja kappaleita soitettiin jatkuvasti. Äkkiäkös siinä sanat oppi... Joululahjaksi sain sitte Chisun uusimman levyn jolta tääkin biisi löytyy. Kannattaa varoa, tää jää helposti soimaan päähän!

Rakkaat jättää, ystävät vaihtuu

Päivä 7. - Minun ystäväni

Mä opin tänään jotain erityistä. Nimittäin sen, miten muut ihmiset näkee mut. Voin kertoo et se on jännä tunne ja tosi vaikee selittää, mut tänää oli teatterikurssin eka kerta ja sen jälkeen bussissa mä tajusin yhtäkkii et musta on tullu paljon paljon paljon rohkeampi ku mitä tiesinkää. Oon aivan tajuttoman ylpeä ittestäni!

Päivän aiheeseen tää liittyy sillä tavalla et (ylläripylläri) sain uusii kavereita. Tottapuhuen mul jäi niistä hyvin hämmentyny olo, koska yleensä mä olen niitä, jotka pysyy siin syrjäses porukassa eikä huomion keskipisteessä. Onnittelen itteäni jo siitä et oon oikeesti vähä vähältä voittanu mun esiintymiskammon ja yllätyin iteki, ku en saanu mitään kohtausta tuol kurssil ku mun piti tehdä jotain, vaiks vähän kauhistelinki, mut osasin jopa ilmasta mielipiteeni ja puhua ilman et joku puhu ensin mulle. Olin vaan oma itteni enkä ajatellu millasenkohan kuvan noi nyt musta saa ja annoin palaa :) Se oli ihan mielettömän hämmentävää tajuta et noi oikeesti haluaa mut mukaan niiden porukkaan ja se ykski sanoi et täl kurssil on hyvä syy ilmaantuu paikal ku on niin mahtavaa porukkaa. o_O

Aina kun menettää kaverin saa uusia tilalle jos vaan on aktiivinen eikä ryve jossain omas kolossa sosiaalittomana. Silti seki sanonta ystävistä pitää paikkansa et ekat on kultaa ja toiset hopeaa, eli vanhat kaverit on kummiski uusia arvokkaampia eikä niitä saa unohtaa. Peruskouluaikana mul ei ollu kauheesti kavereita ja siks totuin pitää kiinni niist harvoista jotka sain. Se ei kuitenkaa ole niin hyvä juttu myöhemmin, koska niinku mä oon huomannu, kaikki ihmiset ei vaan pysy sun elämässä lopun ikää.

Nyt mul on kolme sellasta ihmistä joista en luovu ku väkisin, mut se on ihana ajatella et vaikka jotku ihmiset vaan käväisee elämässä, ne on osa nimenomaan just sitä elämänvaihetta ja niitä voi myöhemmin muistella lämmöllä eikä haittaa vaikka tietääki etukäteen et jonain päivänä ei enää tunne niitä :) Tärkeintä on vaan se et sä tunnet ne nyt ja nautit siitä ajasta joka teillä on yhdessä. Mä oon menettäny liian monta älyttömän tärkeää ihmistä, mut oon koittanu ottaa niistä opikseni enkä tee samoi virheit uudelleen. Jokainen tuttu ihminen vaikuttaa toistensa elämään ja loppujen lopuks noiki on tehny musta vahvemman. Kyl kaikesta aina jotenki selviää :D

Day 7. - A Song That Reminds You of a Certain Event

Tää biisi muistuttaa mua mua vuoden 2010 kevätpartykeikasta Katjan mökillä. Niiden kunnostetussa navetassa on hyvät tilat ja majoituttiin koulukavereiden kanssa sinne juhlimaan. (En oikeastaan edes tiiä miksi, mut kai sitä voi juhlia ihan ilman syytäki? :-D) Laulettiin singstaria, syötiin paljon hyvää ruokaa ja juomia ja käytiin laavulla. Tätä kappaletta laulettiin sen illan/yön aikana loputtomasti :)

En lapsuuden unelmia voi heittää pois

Päivä 6. - Minun unelmani

Hmmm... Toiveita, haaveita, unelmia... Onhan niitä kertyny kaikenlaisii täs vuosien varrella. Mun ihan eka unelma oli tosiaan maailmanympärimatka serkkutytön kanssa. Kehiteltiin se joskus niin kauan aikaa sitte etten osaa yhtään sanoa oltiinko kolmevuotiaita päiväkoti-ikäisiä vai jo ala-asteella. Kummiski, kuten näkyy, se ei ihan menny suunnitelmien mukaan. Muuten meil olis päivää vajaa kuukausi aikaa toteuttaa se :D Viime viikolla ku puhuttii tästä, mietittiin et ei varmasti odoteta enää kymmentä vuotta! Saa kuitenki nähdä mihin suuntaan tää elämä vie.

Toinen mun unelma syntyi joskus syksyllä 2001. Edeltävänä kesänä mä ja mun sisko viimeinki hullaannuttiin Harry Potter -kirjoihin ja vähäisestä netin käytöstä huolimatta löydettiin muutamia fanisivustoja - muun muassa Harry Potter -fanit. Se oli perustettu saman vuoden helmikuussa, ystävänpäivänä, samana päivänä kun neljäs Potter-kirja ilmestyi, joten oon melkeinpä seurannu tuota sivustoa alusta saakka. Olin todella innoissani ku sain tietää et ekasta kirjasta tehty leffa ilmestyis samana syksynä ja olin just sopivasti yheksän et pääsin näkemää sen iskän kaa. Vähän myöhemmin JFA-nimimerkkiä käyttävä sivuston perustaja kertoi elokuvan Lontoon maailmanensi-illasta, jossa hän oli ollut ja jollain tavalla ihailin häntä valtavasti. Mä pikkutyttönä seurasin vuosikausia näitä reissuja kerta toisensa jälkeen aina uuden elokuvan ilmestyessä ja haikailin jos ite jonain päivänä oisin tarpeeks vanha menemään sinne itte. Mä olin aika varma, että kyseinen unelma oli pelkkää toiveajattelua eikä ikinä toteutuis, mut pidin silti kiinni siitä.

Sit ilmestyi vikan kirjan eka leffaosa ja mä tajusin et jos en kesällä pääse sinne ni en sit koskaan. Onneks olin sentään siinä vaiheessa ollu jo jonkin aikaa kirjautuneena Vuotavaan noidankattilaan eli HP-fanien foorumille, joka näytti joskus nuorempana pelottavalta loukolta (ihan aiheesta, sinne jäi koukkuun!). En ikinä aikasemmin ole joutunu järjestämään matkojani ite ku on ollu edes joku aikuinen mukana, joten tunnustan et olin tosi aloitekyvytön tän asian suhteen. Sain kummiski koulukaverilta tietää et yks toinen kaveri aka vuotislainen olis mielellään lähteny myös, mut häneltä puuttu matkaseura. JES! Näin maailma toimii, joltakulta löytyy aina se mitä ite kaipaa :) Niinpä pitkän jahkailun (koulukiireitä on hyvä syyttää) jälkeen saatiin järjestelyt tehtyä ja tajuttiin et hei meillä on lennot varattuna! Siinä meni useampi päivä - tai oikeastaan kuukausi - ymmärtää et tässä oikeasti ollaan lähdössä ja ehkä tän takia tuli pakattua vasta matkaa edeltävänä yönä...

(c) Gale, Aie, Tonks ja Simbel

- Operaatio Tuhotkaa Hirnyrkki (paikassa King's Cross laituri 9 3/4)

Jollain tavalla Lontoon-matka anto mulle aihetta uskoa unelmien toteutumiseen. Ainakin niinhin realistisiin. Yks mahdoton potteristeille tyypillinen unelma on saada oma Tylypahka-kirje, enkä mä ole poikkeus. Sillon kesällä kun serkun kanssa oltiin 11-vuotiaita eikä saatu sitä kauan odotettua kirjettä, oltiin tosi vihaisia meiän pikkusiskoille, koska me oltiin ihan varmoja et ne saa kirjeen vaikka me ei saatu :D Onneks ei sitten nekään! Toinen aiheeseen liittyvä - vähän realistisempi - olis se et saisin tavata J. K. Rowlingin. Tällä hetkellä oon kuitenkin oikein tyytyväinen siihen et oon saanu nähdä hänet livenä :)

Pitkäaikaisin, mut ehkä kuitenki vasta viimeisimpänä tajuttu unelma on se et saisin tavata mun sveitsiläisen lapsuudenystäväni joku päivä. En tiiä muistaaks se mua ollenkaa tällee vaatimattoman neljäntoista vuoden jälkeen mut kurja kun en tajunnu pitää yhteyttä sen jälkeen ku palasin Suomeen.

ps. tuota yhtä lukuunottamatta kuvat on netistä^^

Day 6. - A Song That Reminds You on Somewhere

Oon kuunnellu kohtuu paljon Nightwishia mut ekan kerran kuulin tän vasta muutama vuos sitte joulun jälkee. Tää soi jouluaattona Lumiukko-tarinassa ja ekat kerrat ku näin sen mä olin Katjan mökillä ja katottiin sitä tallennuksista. Mikää ei ole rauhottavampaa ku maata siel niiden sänkysohval kattelemas telkkaria ja tietää et ulkon on hyytävän kylmä. Tän kappaleen mukana mä meen aina sinne henkisesti :) (Tänä jouluna etenki ku katoin sen ekan kerran kotona.) Howard Blake - Walking in the Air.

Day 5. - A Song That Reminds You of Someone

Eipä vois paremmalle päivälle osua tää kappale, sattumoisin aamulla tuli nähtyä tämä ihminen ja on sitten tullu ajateltuu vanhoi juttui... Linkin Park - Leave Out All The Rest. Ikävä <3 :)

Hassua muuten, en ikinä ennen oo ajatellu näit sanoi vaiks osaan tän melkein ulkoo ! :/

Day 4. - A Song That Makes You Sad

Päivän kappale on Enrique Iglesiasin Tired Of Being Sorry. Yksinkertaisesti sanottuna tähän liittyy muistoja.

There's love, love and love

Päivä 5. - Mitä on rakkaus?

Mä mietin pitkään mitä haluun sanoo täst. Äsken kun mä luin kaverin blogista hänen ajatuksia siitä, miten hän ei halua rakastua enää koskaan kaiken sen sitoutumisen, mustasukkaisuuden, "me"-puheiden, itsensä menetyksen, "velvollisuuksien" ja toisten ihmissuhteiden muuttumisen takia, mä päätin avata oman sanaisen arkkuni. Mun monet kaverit ja tuttavat on viime vuosina sanoneet et heidän on vaikea ilmaista rakkautta ja kertoa toiselle, että rakastaa häntä ja hän on tärkeä, vaikka kyseessä olis vaan ystävä. Tai ehkä etenkin silloin. Kun mä mietin omaa suhtautumistani, mul tulee oikeastaan vaan mieleen mitä kaikkea mä rakastan. Äitiä, isää, sisaruksia, ystäviä, kavereita, tuttavia jotka haluaa tuntea paremmin, kirjoittamista, lukemista, musiikkia, vapautta, haaveita, muistoja... Kaikkea sitä, mitä en halua menettää.

Käsitteillä rakastaa ja olla rakastunut on mulle iso ero. Mun rakkaus on helppo ansaita. Ehkä turhanki naiivia, mut rakastan helposti, enkä koe sitä sen erityisemmin. Mä haluan pitää rakastamani ihmiset ja asiat mun elämässä, vaikka ne ei oliskaan joka hetki mielessä. Lyömätön sisäinen kontrollifriikkini pitää kiinni siitä, et kaikki on hallittavissa. Niinpä mä en koskaan ole ollut rakastunut, vaan vaikka rakastan übersuloistapörröistävaaleanpunaista fluffyä ja pusuja ja halauksia ja sydämiä, niin in real life se kauhistuttaa. Kerran vuodessa voi pitää suloisen ystävänpäivän (se päivä on muuten pahuksen aliarvostettu!) tai tällaista voi lukea/kirjoittaa/muuten vain seurata hiukan sivusta, mutta arkipäiväisesti (jo pelkkä jatkuva sivusta seuraaminen) saa mut haluamaan kauas. Ehkä sain pari vuotta sitte yliannostuksen koulukavereista eikä se ole menny vieläkää ohi :D

Day 3. - A Song That Makes You Happy

Muutin mun mielen moneen kertaan ku koitin valita tätä ja totesin et ainoa oikeesti piristävä kappale joka mulla on, on Roopen remixaama Summernight In Heaven :D Kummallista, eikö? Muuten kaikki on lähinnä melankolisia (jotka ei taatusti tee oloa paremmaksi) tai iloisia (ja niitä ei voi kuunnella jos ei ole jo valmiiks hyvällä päällä). Mut joo... TYKKÄÄN<3

Day 2. - Your Least Favorite Song

Tää oli aika vaikea, koska mulla ei oikeastaan ole tiedossa mitään kappaletta jota varsinaisesti inhoan, mut tässä on kappale, joka mitäänsanomattomuudessaan menee just kategoriaan vähiten lempparibiisi! Justin Bieber - Never Say Never.

Ruokaaaaaaaa

Päivä 4. - Tätä olen syönyt tänään

Nyt pitäis muistella mitä oonkaan pistelly poskeeni kuluneen päivän aikana. Aamupalaa en syöny, oon vieläkin vähän joululomarytmissä, jos en nyt enää nukkumisen suhteen ni ainaki syömisen. Kyllä sekin näyttää palautuvan kun kaheltatoista olin jo nälkäinen. Syötiin riisiä ja jonkinnäköistä kanawokkia mitä iskä ja sisko laittoi. Oli hyvää :)

Jälkiruuaksi/iltapäiväkahvitteluksi mä tein joulutorttuja! Äiti sulatti pakastimen, joten oli vähän niin kuin "pakko" syödä ylimääräiset ruuat pois. Eli täs kohtaa rasiallinen mansikoita ja joulusta jäänyt puolikas iso paketillinen joulutorttuja. En tajunnu ottaa mitää kuvaa leipomisesta enkä edes vastavalmistuneista joulutortuista, mut syömisen jälkeen jäljelle jäi viel muutamia (huominen aamupala!) joista nappasin kuvan.

Omena-kanelihillon lisäks meil oli myös perinteistä luumuhilloa mut nuo ahneet ehti syödä kaikki :D

Nyt illalla syötiin makaronia ja jotain jämäruokia (ei sentään ihan kaikkea voi koiralle antaa x)) joten mä söin sitä päivällä tehtyä kanaa.
Tähän kohtaan vois mainita et oon semi-kasvissyöjä - syön kanaa ja lohta mut en oikeastaan muuta ellei kohteliaisuus välttämättä vaadi. Näissä kahdessa oon suostunu pitäytymään ihan käytännön syistä kun saan helpommin pidettyä anemian kurissa ja vanhemmille ei koidu aivan liikaa vaivaa mun ruuan laitosta. Kunhan pääsen muuttamaan pois kotoa ei tartte noitakaan syödä, vaikka oikeesti tykkään niistä. Alun perin luovuin kaikesta muusta ihan vaan koska en tykkää. Ei siis mitään moraalisia syitä... Toinen, vähän kinkkisempi syy on se et ihan pienestä asti mua on inhottanu syödä lihaa. Sillon ajatuksissa oli ne suloiset elävät eläimet joita mun ruokalautaselle päätyneet lihat oli joskus olleet. Olin kummiski tarpeeksi fiksu ipana pitääkseni suun kiinni kunnes oon tarpeeks vanha - voin vaan kuvitella minkä haloon vanhemmat olis nostanu aikoinaan!

Day 1. - Your Favorite Song

30 days of music challenge!

Tykkään niin monesta biisistä etten osannu oikein päättää, mut tän hetken suosikkina on Antti Kleemolan Joensuu - New York.

Oma perhe on tärkein

Päivä 3. - Minun vanhempani

Mitäs mä täs kertoisin... Vaikka odotanki kovasti omaan kämppään muuttoa, mulle tulee silti ikävä mun vanhempia. En nyt sanois et he on maailman parhaat vanhemmat mut en ikinä vaihtais kumpaakaan kehenkään <3 Ja iskä tekee maailman parasta ruokaa! Ekana lapsena mä olin pienenä se vanhempien pikku prinsessa ja oon aina ollu läheinen kummanki kanssa. Ala-asteaikoina mä pelkäsin et ne eroaa ku niin moni kaveri kerto et heidän vanhemmat oli eronnu tai jotain, mut turhaahan se oli. :)

Nykyään iskä on ehkä mulle se läheisempi. Se jotenki ymmärtää mua paremmin ku äidin kanssa vaan tapellaan :D Äiti on äkkipikaisempi ja voimakastahtoisempi, se haluaa et asiat sujuu vaikka mikä olis ja on ehkä sen takia niin huolehtivainen - silloinkin kun siihen ei ole minkäännäköstä tarvetta. Välillä se on kuiteski tosi kivaa, esim. sillon jos on kipeä :) Iskä on rennompi ja suvaitsevampi ja luottaa enemmän siihen et kyllä asiat hoituu omalla painollaan. Hän tykkää urheilla ja kokeilla kaikkea uutta eikä ota stressiä arkielämän pakollisista jutuista - sit ku ne hoitaa nopeesti pois alta, jää enemmän aikaa kaikken kivaan!

Mä oon varmaan tullu enemmän iskään. Viihdyn kaikenlaisten ihmisten kanssa, nautin elämästä hymyillen sen pienien asioiden takia vaikka olis Suomen pahin syyssää ja rakastan matkustamista ja uusia kokemuksia, enkä elä velvollisuuksia varten vaan niistä huolimatta. Äitiin oon tullu siinä et oon joissain tilanteissa turhankin herkkä ja usein tosi itsepäinen, vaikka osaankin kuunnella muita.

Perinteinen tammikuu

Yksi tän vuoden haasteista on Aamukampa-blogin uusin haaste: vuosikampa. Ideana on valokuvata samaa kohdetta koko vuoden ajan kahden viikon välein ja tällä tavoin seurata vuodenaikojen vaihtelua. Mä olin laiska ja siks valitsin yksinkertaisesti näkymän mun huoneeni ikkunasta. Piti ottaa kuva jo sunnuntaina, mut tähän mennessä tammikuun säät on vaihdelleet niin vilkkaaseen tahtiin, että mikään yksittäinen kuva ei tunnu kuvaavan sitä. Saa nähdä miltä kahden viikon päästä näyttää. Nyt siel on loskaista ja tiet on tosi liukkaita ku jään päällä on vettä...

Kaipaan muualle uusille maille, veri vetää vesille

Päivä 2. - Eka rakkaus

Rakkautta on monenlaista; voi rakastaa kumppaniaan, ystäväänsä, perhettään, lemmikkiään, tavaroitaan tai mitä tahansa muita itelle tärkeitä asioita.

Mun eka rakkauteni oli matkustaminen.

Mä olen matkustellut ihan pienestä pitäen. Mun isovanhemmat asuu aika kaukana ja suvun mökki on siellä lähettyvillä, joten yleensä vähintään kahdesti vuodessa - kesälomalla ja jouluna - ollaan perheen kanssa menty sinne. Monesti me ollaan käyty myös lapissa laskettelemassa; ekalla kerralla olin ehkä yksvuotias. Mä päätin jo pienenä, että tuun matkustelemaan paljon 'kun oon iso'. Siihen aikaan se tarkoitti suunnilleen sen ikäistä kuin 10 vuotta vanhemmat serkut oli eli 16-19v. No voihan joku sanoa, että oon matkustellu paljon, mut aika kaukana se silti on mun ja serkkutytön tavoitteesta lähteä maailmanympärysmatkalle... Silti se suunnitelma on voimassa edelleen, tähän vaan tuli pieni muutos sellaisten asioiden takia, joihin ei aikoinaan uhrannut ajatustakaan. Kuten opiskelut. Ja raha. Ja kaikki muu elämä.

Isoin muutos mun elämässä oli se kun meidän perhe muutti Sveitsiin, Geneveen. Isä sai sieltä työtarjouksen ja asuttiin vuoden verran lähellä Ranskan rajaa. Mä ja mun pikkusisko käytiin sikäläistä esikoulua ja opittiin aika nopeesti puhumaan ranskaa. Tykättiin jopa puhua sitä keskenämme kun leikittiin pikkuautoilla! Jotenki oli shokeeraavaa palata takas Suomeen. Kai sitte niinkin nuorena voi iskeä kulttuurishokki? :D Joka tapauksessa mä tiedän, että osa mun sydämestä jäi sinne lopullisesti <3. Joitaki vuosia myöhemmin me tehtiin pieni euroopankiertue Keski-Euroopassa. Mä en muista siitä paljon mitään, mut sen kumminkin, et oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin, vaikka tällä kertaa oltiinkin pelkkiä turisteja.

Me ollaan myös oltu kolmesti Kanariansaarilla, kesälomareissulla Norjassa, pari kesää sitten Roomassa ja kaks joulua sitten Thaimaassa. Thaimaaseen meneminen oli eka kerta, kun mä pääsin Euroopan ulkopuolelle- Se oli niin erilainen kokemus, mut jotenki koin että kaks viikkoa on vähän turhan pitkä lomamatka, kun koti-ikäväkin ehti iskeä. Kymmenen päivää olis sellanen optimaalinen. Kaiken tän reissailun tuloksena oon oppinu arvostamaan entistä enemmän Suomea kotimaana. Meillä on täällä ihan älyttömän hyvin asiat ja vaikka parannettavaa aina löytyykin, suurimpaan osaan asioista me voidaan itse vaikuttaa. Siis lukuunottamatta kaamosta ja säätilaa. Esimerkiksi just se, et vaikka ei taaskaan saatu lumista joulua, vaikka mun mielestä sekin on parempi... Jouluun ei vaan sovi palmut ja hiekkarannat ja 30 asteen helle. Uudenvuodenvaihteen voi kyllä viettää muuallakin, fiilis on usemmiten aina sama riippumatta sitä missä päin maailmaa ollaankaan!

Perhelomien lisäksi oon ollu maailmalla itsekseni joka vuosi 8. luokalta alkaen koulumatkoilla ja muiden seuralaisten kanssa. Kasilla olin koulujen ystävyysvaihdossa Ranskassa, ysin jälkeisenä kesänä tanssin esiintymismatkalla Saksassa, syyslomalla lukion alettua ekaa kertaa(!) Virossa serkkuperheen ja isoäidin kanssa + kevätpuolella koulumatkalla Lontoossa, lukion kakkosen syyslomalla kaverin perheen mukana Espanjassa + kevätpuolella koulukurssilla Italiassa. Yleisesti ottaen vanhemmat maksoi tuohon saakka mun matkani ja toisinaan mä maksoin osan/puolet, mikä toimi erittäin hyvin =)

Mun piti päästä vaihto-oppilaaksi lukion kakkosvuoden ajaksi, mut se sitten peruuntui ja se on mun tähänastisen elämäni isoin pettymys... Oon kuitenkin päättäny et mähän muuten toteutan unelmani ja meen vielä jonain päivänä vaihtoon - tai nyt todennäköisemmin opiskelemaan ulkomaille.

Viime vuos oli ihan rauhallista tän matkustamisen osalta, kunnes aika spontaanisti keväällä päätettiin Aien kanssa lähteä kesällä Lontooseen muutamaksi päiväksi. Oli upea reissu, se täytti kaikki odotukset - ja vei muuten myöskin kaikki mun rahat. Siis ihan kaiken. Ennen matkaa siirsin toiselta tililta kaiken käyttötilille ja erittäin onnistuneesti ne myös käytettiinkin, kaiken käteisen lisäksi. En tiedä paljonko rahaa siellä olisi ollut, jos en olisi aina vähän kerrallaan käyttänyt aikaisempien matkojen rahoittamiseen, mutta ihan nätisti se näin monta vuotta kesti ennen tyhjenemistä. Saa nähdä miten kauan menee ennen kun mulla on tarpeeksi rahaa seuraavaan reissuun, mut Lontoon matkasta tuun ehkä kertomaan myöhemmin lisää jossain vaiheessa :)

Minä täällä hei!

Päivä 1. - Esittele itsesi

Otsikko tulee vanhasta valiojäätelön pingviini -mainoksesta, jonka mä yhteen aikaan (vuosia sitten!) bongasin koko ajan Linnanmäen kiertävästä nähtävyysjunasta. Kerroin tykkääväni haasteista, joten sellaisella on hyvä aloittaa. Kolmenkymmenen päivän haasteen ensimmäinen osa: tuoteselostus. Kuka on tämä kummallinen otus, joka piileskelee ruudun takana?

Mä olen turkulainen sekasikiö, jonka päänvaivana on vääjäämättömästi kahdenkympin kriisi (henkisesti mä en ole aivan vielä valmis luopumaan teini-iästäni, mutta nettikaveri esitteli tulevan ikävuoden extra-teinivuotena, twenteen :D) ja lukioelämän abivuosi. Tottapuhuen kaikki jaksavat tasaisin väliajoin muistuttaa miten pieni olen ja miten näytän edelleen kolme vuotta nuoremmalta. Nauran, ja otan sen kohteliaisuutena (vaik todellisuudessahan ne siin nauraa mulle). Huomenna jatkuu kouluvuosi, kevätlukukausi. Ihmeellist ajatella et kohta tää kaikki on ohi. Sitä ennen mun pitäis kummiski selvitä ylppäreistä ja muutaman kurssin läpäisystä eli sosiaalinen elämä pitäis haudata jonnekin hyvin syvälle.

Vapaa-ajalla mä tykkään hengailla kavereitten kaa ja shoppailla jos on rahaa... Yleensä ei ole :) Keksin kans itelleni kehittävää aktiivitoimintaa milloin milläkin tavalla, esim. tällä hetkellä oon iskossa ja menin capoeira-kurssille. Muutaman päivän päästä alkaa capoeiran jatkokurssi ja aion myös mennä mukaan teatteritoimintaan (niin siis minne jäi se sosiaalisuuden hautaaminen...?). Voisin lukea harrastuksiin kans horoskooppien lukemisen. Tavallaan uskon niihin mut käytännös ne on vaan suuntaa antavia. Koko ikäni oon lukenu paljon kirjoja ja edelleen koitan löytää aikaa, vaikka lukios saa tehdä niin paljon kaikkee etten yleensä jaksa. Tän vuoden yks haaste on kahden vuotislaisen järjestämä "100 kirjaa vuonna 2012". Nimi kertoo hyvin mistä on kyse eli pitäis tän vuoden aikana lukea 100 kirjaa. Vuotiksen lisäksi haasteesta on Facebook-ryhmä, johon voi liittyä kuka tahansa. Mä en englanninkielisiä kirjoja lukuunottamatta voi lukea paljon mitään ennen kirjotuksia, mut sen jälkeen ehtii hyvin :) Kirjottamisen kanssa on ollut tosi kausiluontosta, kun välillä jaksan ja välillä en. Lisäks mul ei sais olla mitään sosiaalista elämää.

Rakastan teetä, Kiroilevaa Siiliä, väittelyä, listojen tekemistä, kynttilöitä ja oon parantumaton stalkkeri. Kalenterini on elämäni. Näin loman jälkeen mun pitää taas opetella käyttämään sitä.

Musiikin suhteen mä oon aika kaikkiruokainen, kuuntelen melkeen mitä vaan, mitä mulle tyrkyttää. En saamattomudessani jaksa etsiä niitä harvinaisia artisteja tms. ja koska tykkään "massamusiikista" aivan yhtä paljon, kuuntelen sitten mitä helpoiten löytyy, eikä mua häiritse että samoista biiseistä tykkää monet muut - miks häiritsis? Suosikkiartisteihin kuuluu Cascada ja Nightwish, mut yleisesti on ihan kappaleesta kiinni pidänkö vai en. Fiilis vaikuttaa myös tosi paljon. Tällä hetkellä mä oon rakastunu Disney-piirrettyjen musiikkiin <3

Mun unelmat on sieltä absurdimmasta päästä... Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen, maailmanympärimatka serkkuotuksen kanssa, suosikkikirjailijan tapaaminen ja ties mitä muuta. Mikään ei kuitenkaan estä mua tavoittelemasta mitä haluan. :) Oon aika tyypillinen vesimies, joka siis on mun horoskooppimerkki. Mussa on jännä sekoitus positiivista energiaa yhdistettynä pessimistisyyteen, vaikka viimeaikoina oon huomannu kasvavaa optimistisuutta. Syksyn ilmat latistaa aika vahvasti mun yleistä iloisuutta ja sosiaalisuutta (mä olen yleensä se joka piristää muita, joten muiden on vaikea hyväksyä sitä, et joskus mä olen se joka tarttee piristystä), mut viihdytän itseäni satunnaisella huumorilla ja sarkasmilla, niin kuin olettaa saattaa. Edellisenä yönä satanut lumi on kyllä mukavaa vaihtelua, vaikka elättelinkin turhaa toivoa ennenaikaisen kevään saapumisesta. :p