Valitseeko kulkija tiensä vai tie kulkijansa? Mahtuuko maailma matkalaukkuun? Onko rakkaus pelkkää kemiaa tai olenko minä ryövääjä? Suunnitelmat muuttuivat (jos niitä alkuunkaan oli) ja elämä vei.
On olemassa päiviä, kun mä kiroan sitä etten osaa luovuttaa, sitä että mä taistelen vaikka olisin jo hävinny, sitä etten anna periksi vain itsepäisyyttäni vaan jatkan ja jatkan kunnes oon täysin rikki - tai kunnes tapahtuu ihme, häviö kääntyy voitoksi, saan tahtoni läpi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Näistä voitoista ei osaa iloita, osaa vain olla ehkä kiitollinen ja helpottunut. Ja käy kummin päin tahansa, sitä tekee aina samat virheet vaikka ei haluaisi. Lupasin itselleni kerran, että tämä on viimeinen kerta. En ole enää tyhmä, olen himpun verran itsekkäämpi ja opettelen koska on aika tunnustaa tappionsa. Miksi ihmeessä pitää aina odottaa seuraavaan kertaan jotta lunastaa lupauksen? Miksi sitä ei voi tehdä heti, sillä hetkellä? Niinpä, sitähän mullekin sanottiin ja jälkeenpäin mietin että miksi tosiaan... kunnes tänään löysin syyn siihen. Viisi minuuttia olen maailmankaikkeuden onnellisin olento, mieleni on maailman katolla ja nauran puhdasta onnea, en muista minkään ikinä muuttuneen ja päivät, viikot, kuukaudet, vuodet pyyhkiytyvät mielestä. Jos hetken mietinkin kaiken olleen turhaa, niin en enää. Ikinä. On olemassa asioita, jotka ovat minkä tahansa arvoisia, ja hetkiä, jotka ovat vielä parempia kuin ikävässään muistikaan. Miten sellainen voi edes olla mahdollista?
Jalkapohjiin tarttuu tikkuja lattialaudoista. Sienet kohoavat maasta. Sirius kasvaa aikuiseksi. Blondit hämäävät kanssaeläjiään tekeytymällä bruneteiksi piiloblondeiksi. Rotat muuttuvat Oraviksi. Tirpat lentävät ulkomaille ja tappajaoravat vaanivat viattomia. Kannibaalipulut lähtevät pimeän turvin maanalaisista katakombeista ja iskevät karkailevien kananpalojen kimppuun. Lapset hyökkäävät sotaisasti miekoin ja pyssyin, suojukset väärin päin. Life goes on.
Vertauskuvallisuus on hieno asia, inside-jutut vielä parempia. Ymmärränkö itsekään viiden vuoden päästä? Tänään oli hieno päivä, Suomessa ollaan eri mieltä. Viimeinen päivä marraskuuta tuli ja meni, Nano ei edistynyt tuumaakaan kahteen viikkoon. Yksinkertaisena syynä rakas suosikkitv-sarjani Sherlock, johon olen addiktoitunut pahemman kerran. Seuraavaksi siis tiedossa uusi fanfiction-valloitus.<3
Jippijaijee, Nano etenee! Viikko on mennyt vähän sekavassa mielentilassa ja Nano on tökkinyt, mutta viimeyönä alkoi tekstiä taas syntyä ja pääsin 500 sanaa vaille päivän tavoitteeseen! Nyt on tietysti taas yhden päivän sanat kirjoittamatta, mutta eiköhän niistä selvitä. Ja viimein on viikonloppu! :)
... ja saapuu Nanon aika. Niin minä se täällä kiehun ja ulisen tuskissain. Mä vuoroin nauran hulluna ja oon epätoivoinen.
Tunnette kenties tuon ihanan lastenlaulun. Verbaalisesti lahjakas lusmu, joka ei ole saanut mitään aikaan. Kuulostaako tutulta? Hei! Eka päivä meni mahtavasti! Olin onnellisesti edellä sanamäärässä ja pohdin pitäisikö nyt juhlia kun sain kaksi tonnia sanoja täyteen? Ihan fiiliksissä nautin aamusta ja siitä, että on koko päivä aikaa. <3 Mihin se aika meni? Voi kuulkaas... Toinen päivä meni niin penkin alle ettei mitään määrää. Sanaakaan en kirjoittanut. Onneksi kolmas päivä oli sitäkin parempi! Kirjoitin jopa tämän päivän edestä ja sanamäärät kukoistaa ja voin olla ihan sairaan ylpeä itsestäni! Tää päivä onki ollu yhtä kamala kuin toka, joten mulla on pientä toivonkipinää huomiselle edistymiselle.
Tottapuhuen oon vähän hukassa. ANGST-ANGST-ANGST-olo iskee ja kaikki on syvältä ja en tykkää ja voisin kirjoittaa tän sijaan paljon pikkutarinoita sen 50 000 sanahirviön edestä, mutta minähän en luovuta! Tiedän palasia keskikohdilta ja loppupuolelta, mutta toistaiseksi aikajana tuntuu käsittämättömältä ja aukkoja on liikaa... Jos nyt vähän itse tarinasta kertoisin niin kyseessä on tosiaan Potter-fikki, ikuisuusprojektini joka kulki ensin työnimellä Menneisyyden kaiku, kunnes eräänä pimeänä syystalven yönä uniset ajatukseni kehittelivät sille oikean nimen: Koipalloja. (Onneksi pöydältä löytyi kynä ja paperia johon saatoin raapustaa nimen, koska aamulla minulla ei ollut pienintäkään muistikuvaa mikä tämä neronleimaus oli... Siinä se kuitenkin komeili vihon sisäkannessa komeilla harakanvarpailla. Tulipahan vain todistettua sekin, että jos keksit yöllä jotain hienoa, älä vain odota, että muistaisit sen aamulla. Koska et muista. Ikinä.) Koipalloja on kehittynyt aika paljon vuosien mittaan ja olen häpeilemättömästi onkinut siihen juttuja omista lukiovuosistani. Alunperin näistä lukiovuosista piti onkia palasia yhteen ah-niin-ihanaan rakkaustarinaan, kun lupasin parille kaverilleni, että teen meistä kelmi-fikin. Harmi kyllä heidän rakkaustarinansa ei mennyt aivan kuten Lilyn ja Jamesin, joten päätin yhdistää nämä kaksi tarinaa. Draaman ainekset koossa!
Koipallojen piti siis kertoa yksinkertaisesti Harryn ja kumppaneiden lasten Tylypahka-vuosista, Kelmit Junioreista ja hämäristä jutuista. Nyt hahmoja on tullut rutkasti lisää ja näin ollen myös sivujuonia.
Päivän kysymys:Kuinka faktasta tehdään fiktiota? Vastaus:Lisää siihen pari lohikäärmettä, muutama loitsu ja kun et kerran voi lisätä draamaa, tee jotain yllättävää ja vähennä sitä. Välillä musta tuntuu et ne jenkkiteinidraamasarjat ei olekaan yhtään liioiteltuja, vaikka siltä se vaikuttaa. Ihan oikeesti ne on vaan kesyjä!
Jos joku tahtoisi kiikuttaa mulle kokista, suklaakeksejä, karkkipussin, tuoreen patongin, vuohenjuustoa ja pari ylimääräistä vapaapäivää (niinku nyt heti), olisin tosi onnellinen. Muussa tapauksessa mä joudun venaa viis päivää, käymään lenkillä ja paranemaan taikaiskusta. Mut mä lupaan et jos mä selviän tästä Nanosta, niin teen ensi vuodesta paljon helpomman. Esim. omaan kämppään lukittautuminen kuulostaa tosi hyvältä idealta. Sit jos vielä tekisin töitä lokakuussa kaksinkertaisesti, kukaan ei vaan vois vaatia mua poistumaan sieltä. Kävisin vaan tuulettumassa välillä, ehkä joskus kaupassa, en tapais ketään ja max. juttelisin jonkun kaa mesessä/facessa/skypessä.
Tiettekste, sen piti olla mun tän vuoden plan. Vaan kuinka kävikään... Mut kyl mä silti onnistun!
Ainakin hetkeksi. Kaipaan nimittäin tätä vanhaa tuttua ajatusta että pääsen lätisemään merkityksetöntä sanahelinää ja hymyilemään kirjaimilla. Sellaista en viitsi laitella au pair -blogiini; kukaan ei tahdo hillitöntä rageamista siitä, miten tuo yksi järkyttävän ruma pulu tunkeutui näkökenttääni pilaamaan jo valmiiksi niin pilalla olevaa päivääni ettei se oikeastaan voi mennä sen enempää pilalle vaikka yksi järkyttävän ruma pulu tunkeutuisikin näköpiiriin. Onneksi tämä oli vain esimerkki, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa, ei ainakaan viime viikonlopun päämäärättömän kävelyretken kanssa... Joten vastaisuudessa kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu - eli siis asioista jotka kaipaavat tulla sanotuiksi, mutta jotka eivät itseasiassa kuulu Ranskassa oleskeluuni. (Esimerkiksi Nano!) Ihastuttavista pariisiseikkailuistani voi siis lukea TÄÄLTÄ.
Entisen elämän haasteita ja muuta roskaa:
Silloin joskus aikanaan, "entisessä elämässä", sattumoisin törmäsin Vuotiksessa haasteeseen, jonka ideana on lukea 100 kirjaa tämän vuoden aikana. Lienee tarpeetonta mainita miten säälittävästi olen edistynyt kyseisessä haasteessa? Ensinnäkin jouduin tekemään ison myönnytyksen mangojen kohdalla, mikä harmittaa hiukan. Toisekseen tässä on tasan kaksi kuukautta jäljellä ja mun pitäisi lukea siinä ajassa 34 kirjaa. Anteeksi - mun pitäisi lukea ne kuukaudessa. Miksikö? No koska Nano. Mutta hei! Aion onnistua! :):)
Hassua miten nopeasti aloin käyttää termiä entinen elämä. Päässäni tähänastinen elämäni on jakautunut kuuteen vaiheeseen (ja näillä nimillä niistä puhun): "kun olin pieni" (käsittää ajanjakson syntymästäni syksyyn 1997), "Geneve-vuosi" (1997-1998), "vanha koulu" (eskarivuosi tarhassa+V-H:n koulu), "ala-aste" (5. & 6. luokat Wäiskissä), "yläaste" (seiskan alusta ysiluokan puoliväliin) ja "entinen elämä" (ysiluokan kevätlukukausi+ lukio). Ja sitten on tämä hetki.
Mutta siis - entisessä elämässäni tein toisenkin haastelupauksen: katsoa KAIKKI Disneyn klassikkoleffat (+muutama muu jos sattumoisin törmään niihin) vuoden 2012 aikana. Näin sivuhuomautuksena tuo haaste tulee kyllä venymään kaksivuotiseksi, koska tähän mennessä olen nähnyt aika tarkalleen puolet tavoitteesta... Juttu lähti siitä, kun tutustuin erääseen ihmiseen jonka kanssa päädyimme juttelemaan Muumeista ja Disney-leffoista. Harmikseni jouduin tunnustamaan etten ollut kummastakaan koskaan nähnyt kaikkia. Muumien osalta tilanne korjaantui nopeasti ja nyt omistan jok'ikisen Muumilaakon tarinan (ja vaikka sydämessäni yhä elää pieni katkeruus siitä, että kyseinen sarja on jäänyt kesken, sen rinnalle on syttynyt toivo lopun kirjoittamisesta). Disneyn klassikot sen sijaan... Koko kuluneen vuoden ajan olen aktiivisesti häiriköinyt niin kavereita kuin sukulaisiakin, mutta en sentään kaikkia (minkä aion korjata niin pian kuin suinkin!) Tottakai tänne tuloni oli aika merkittävä tekijä saalistuksen keskeytymiseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Kirjoitin osan tästä postauksesta edellispäivänä kun olin suunnattoman pahalla päällä (huomasitte varmasti alun aivan tajuttoman kärkevän sävyn...), mutta koska en ole enää, ette saa kuulla niitä mainioita juttuja jotka olivat niin uskomattoman tyhmiä ettei niille voinut kuin nauraa. Toisaalta itseironinen tyhmyys-huumori on juuri sitä parasta, koska se on niin älytöntä ettei siihen voi suhtautua vakavasti.
PÄIVÄN AIHE jonka takia yleensäkin tulin tänne jutustelemaan, on nano-kuukauden alku. NaNo, NaNoWriMo, (inter)National Novel Writing Month - jokavuotinen hel***ti, joka kuitenkin jostain mystisestä syystä saa kaikki kirjoittamisesta haaveilevat koukkuun ja palaamaan tuskaisaan tilanteeseen, joka vuosi uudelleen. (Selvästi itsetuhoista porukkaa siis, ja nyt ei puhuta vain suomalaisista.) Koska on se vähän käsittämätöntä, että vapaaehtoisesti haastaa itsensä kirjoittamaan 50 000 sanaa kuukaudessa! Eihän se voitto ole tärkeintä, mutta kyllä siitä ylpeä saa olla!
Seuraavan kuukauden aikana tulen varmasti monta kertaa valittamaan, sepittämään turhuuksia, kertomaan edistymisestäni ja ehkä myös esittelen parhaita paloja. Nanon ideana on kuitenkin heittää kritiikki sivuun ja vain kirjoittaa vaadittu sanamäärä. Myöhemmin on sitten korjailujen, hiomisen ja pilkunviilauksen aika. Mutta vasta kun marraskuu on ohi.
Nyt kun olen riittävän kauan lusmuillut, tehnyt pakollisen blogipäivityksen ja saanut hieman vertaistukea ja kannustusta Sannalta, voisin jatkaa siitä mihin viimeyönä jäin. 50 000 sanaa... 30 päivää... ~1667 sanaa päivässä... Damn. Mulla on... mitä? 500 sanaa? Jesh! YKSI PROSENTTI !
Viimehetken dataamiset. Tänään. Tänään mä lähden. Aika täydelliseen aikaan jopa, koska viime yönä oli eka pakkasyö! xD Paleltukaa te vaan tänne, Pariisissa on hellettä! Enää about kolme ja puoli tuntia et bussi lähtis!!! Katja tulee saattamaan mua linja-autoasemalle. Mun ihana muru. <3 Pikkusisarukset lähti kouluun, sisko ajokokeeseen ja vanhemmat töihin. Pikkuveli oli mahtava kun se kysyi et kauanko oon tuolla :'D Ei ole jätkä paljoo juttuja kuunnellu! Mut se halas mua x) Nyt munki pitää mennä suorittaa loppuun nää pakkaukset ja siivoomiset (kumpa joku vois tehdä ne mun puolesta!). Jännittää vähän :p Mun pitäis yksin löytää oikeeseen koneeseen... Oikeesti apua :D Mikko suunnitteli tulevansa lentokentälle saattamaan mua mut yhyyy sil on töitä eikä se pääsekään! :( Löysin hyvän listan mitä kannattaa ottaa mukaan aupair-vuodelle. Jos oon iha rehellinen, mulla on enemmän vaatteita ja vähemmän muuta kamaa. Edes hiusharjaa en ota... (totuuden nimissä mä hukkasin sen pari viikkoa sitten eli se sit putkahtaa esiin jostain mun poissaollessa :'D) Nyt tää blogi jää joksikin aikaa tauolle; mä tein rinnakkaisblogin au pair -vuodeksi. :)
Eli tähän blogiin jatkoa seuraa palattuani...
Pakkaa mukaasi:
Passi/viisumi
DS 2019 kaavake ja SEVIS-kuitti
Lentolippusi (tulostat tämän suoraan extranetistä)
Pieni muistilista kaikista tärkeistä puhelinnumeroista ja
osoitteista (isäntäperheesi, au pair -koulu, Cultural Caren toimisto
sekä Bostonissa että kotimaassasi)
Ajokorttisi, sekä kansainvälinen ajokortti
Adapteri
Kännykkä ja laturi
Käteistä (noin $200 on suositeltava)
Pankkikortti
Kamera ja laturi
Erika-vakuutuskorttisi
MP3-soitin tai iPod, sekä laturi
Pre-Departure Workbook
Au Pair Handbook
Läppäri ja laturi
Lahjoja isäntäperheellesi
Kuvia perheestä ja kavereista koti-Suomessa
Kalenteri tai päiväkirja
Shampoo, hoitoaine, suihkugeeli
Kasvo- ja vartalorasva
Meikkejä
Hammasharja ja hammastahna
Hajuvesi ja deodorantti
Hiusharja, ponnareita, hiuspinnejä
Muista hiustenhoitotuotteita/tarvikkeita (suoristaja, hiuslakka jne)
Mikä on parasta tässä lähtemisessä? :D Se kun kaikki tahtoo olla mulle niin kivoja! Kaikki ajattelee mua eikä itseään ja kertoo miten mahtavaa se on kun oon olemassa. Oikeesti ihmiset, ootte upeita! <3
Laura <3
Koivuhovi <3
Lähijunat <3
Kolo! <3
Äiti neuloi villasukat <3
Hirvensalon bussipysäkillä kököttelyä -.-
Aleksi <3
Ensin syömään kiinalaiseen ja sitten autolla...
...Ikeaan!
Aleksin pieni valloittavan tyylikäs auto! Älkää kysykö miks, mä ristin sen mielessäni Nupuksi. :'D
Hei oon blondi Angry Birds -possu!
Aleksi heitti mut kotiin :)
Sain tietää että meiän Rellu myytiin sillä välin kun olin ajelulla!
Perimmäinen paikka on ollu mun viimiset kahdeksan vuotta <3
"Rannalla odottaa kultainennoutaja, se tahtois leikkimään. Ei näy sitä pellavapäistä tyttöä, joka joutui lähtemään kyyneleet silmissään. Vaikka toivon niin ei hiekka jäänyt tiimalasiin."
"Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu. Jos sä tahdot niin, olen virhe joita tapahtuu. Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin."
"I'll come back when you call me. No need to say goodbye."
"Now we're back to the beginning: it's just a feeling and no one knows yet. But just because they can't feel it too doesn't mean that you have to forget."
Taivas. Viimeinen päivä!
Olin Britan ja Ingan kaa viettämäs Britan synttäreitä jotka on tänään, eilen en jaksanukaan. Samalla ne oli mun pienet läksijäiset. Sitä ennen olin Sannan, Suden, Roopen ja Joonan kaa Turun Erotiikkamessuilla ja meillä oliki aika hauskaa. Sanna osti mulle ei-ihan-tuikitavallisen huulipunan läksijäislahjaksi :'D Kiitos, kulta <3 Oot mahtiystävä!
Tänään... Olis vuorossa pakkaaminen. Ja siivoaminen. Ja taidan myös viettää aikaa perheen kanssa. :) Aion mennä jossain kohtaa kahville tai jonneki Aleksin kanssa ja jos ehdin käyn vielä kerran ulkoiluttamassa mun beibeä. :3 On hyvin todennäköistä ettei meillä ole enää Corsaa kun tuun takasin...
Ulkona on kylmä. Tähdet näkyy ja pienenevä kuu loistaa. Mun aupair-äiti soitti mulle tänään ja kertoi että siellä on tosi kova helle. Arvatkaa miten ajatus lämmittää kun tallustelen kotiin sormet kohmeessa ja hampaat kalisten? <3 Kesä jatkuu!
On outoa tulla kotiin. Automaattisesti vältän kynnykselle astumista, kaivan avaimet hiljaa laukusta ja yritän olla helistämättä niitä kun avaan oven varovaisesti. On ikävä Indyä. Sen mursuilua ja valkoista hahmoa kun tulee myöhään kotiin. Automaattisesti olen astumaisillani häkin yli, on hämmentävää kun sitä ei ole eikä mistään kuulu tuhinaa ja kynsien rapinaa.
Ei kuolema ole pelottavaa vaan eläminen. Tieto siitä, että ajan myötä jää yksin. Ikuisuus on yksinäistä. Ei ole mitään järkeä elää ikuisesti tai edes hyvin pitkään, sillä ajan myötä kaikki rakkaat lähtevät. Enkä edes usko taivaaseen. Mitä järkeä tässä muuten olisi? Elää ensin maailmassa voidakseen muka todistaa olevansa jonkin arvoinen... Elämä kiertää, ilmassa, tuulessa, energiassa, pölyssä. :)
Sori. Ei tästä syvällistä pitäny tulla. Meen pikkusiskon viereen tutimaan, aamulla on uusi päivä. Viimeinen päivä. Minä odotan! Innolla, jopa. Onhan se pikkuisen haikeaa lähteä, mutta samalla aika mieletöntä. Millaistakohan olisi elää ihan tavallista elämää? *naur* tavallisella varmaan tarkoitan yllätyksetöntä. Pitäisi varmaan joskus kokeilla, mutta eikö se olisi aika tylsää? Rakastan yllätyksiä! Etenkin jos itse toteutan niitä. ;D
Anteeksi mitä hittoa? KAKSI PÄIVÄÄ? Missä mun matkakuume ja pakkausstressi on? Miks mun aivot ei osaa kertoa mulle että mä olen lähdössä? Miksi mä en osaa ymmärtää tätä? Miksi mä en toimi? No huh. Pakko ottaa itseä niskasta kiinni tai mä kuolen sunnuntaina kun kaikki pitää hoitaa samana päivänä. En ole jaksanu mennä vielä nukkumaan... Nyt pitää, tänään mennään meiän köörin & parin ulkopaikkakuntalaisen kanssa Turun Erotiikkamessuille ja Britta on kans nähtävä, enkä taatusti jaksa pakata jos valvon vielä.
Muistan kaks vuotta sitten kun se yks sanoi raahaavansa mut vielä joku vuos seksimessuille, mutta eipä sitten koskaan tullut tehneeksi. Yks asia on kyllä myönnettävä: hän kirjoitti kerran mun Facebook-seinälle yhden hienoimmista lauseista mitä oon koskaan kuullu itsestäni ja mä arvostan noita sanoja edelleen.
"Sussa on nii paljon erilaisia puolia niin pienessä paketissa ettei ole koskaan samanlaista päivää :)"
Kotikaupunki. Suomen persereikä. Käpykylä. Ulkomaat.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös kaupungilla. Jos ihan, ihan rehellisiä ollaan, mä haluan täältä pois vaikka palasin vasta kolme päivää sitten... Mul on ihan pirun ikävä Espoota. On sitte täälläki ne omat ihanat juttunsa: pääsee kylpyyn, voi kattoa telkkaria, äiti on leiponu korvapuusteja, nettiyhteys on moitteeton ja tutut kadunkulmat. :)
Turun kauppatori
Raxiin syömään feat. Anton
WTF?? Vaahtokarkki-pizzaa?
Peruna!
Merin ja Evelynin taidenäyttely La Magiassa :)
Jesss! Viimeinen siedätyshoitokerta Turussa! Että se hoitaja oli ärsyttävä, huh huh...
TSYK on sellanen paikka josta ei pääse kulumallakaan! :D Mutta kun siellä on niin kiva hengailla. Oikeasti. Lähin käymään siellä kun piti palauttaa Antonille yksi juttu. :P Ja sitte vähän niin kuin jämähdin sinne. :D
Meitä vähän lapsetti...
...koska me päästiin leikkimään muovailuvahalla!
Minä ja aussivaihtari Miri leikitään. TJ 100 päivä on taas vaihteeksi, mä en edes muistanu! FBn takia kyllä tiesin siitä.
Kuvasta ei näy ihan niin hyvin kuin livenä, mutta meiän hiuslaadut on ihan samanlaiset pörröt. :D
Hiukset kiinni rannerenkaalla!
Hänet korvataan.
=)
Tässä vielä pari kuvaa kun käytiin muutama viikko sitten shoppailemassa äidin kanssa jossain tyyliin partioaitassa. :) Sain uudet crocksit, tällä kertaa aidot. Edellisten läpi meni joku naula tai tikku joten ne oli pakko heittää pois. Viimisen puolen vuoden aikana oon hajottanu farkkuja ja kenkiä oikein urakalla, nyt mun on pakko heittää pois kolmet muutkin kengät. Kahet balleriinat on vaan puhki käytetyt ja mun rakkaat valkoset matalat korkkarit tuhoutu viime kesänä Lontoossa (en vaan raaskinu luopua niistä aiemmin). Mukaan tarttui lisäksi pari paitaa ja yhdet aivan ihanat vaaleat caprit. Mun edelliset caprit hajosi pari vuotta sitten ja olin niin kaivannu niitä. :3 Kaveri kommentoi että mun tyyli muuttuu joka kerta kun me tavataan mut oikeastaan mä oon vasta löytämässä sitä "mun tyyliä" - ja vähän epäilen että hän olisi nähnyt mun kaikkia vaatteita muutenkaan! :'D Mutta siis nää paidat on tosi kivoja kun haluaa pukeutua pikkasen asiallisemmin kuin vain t-paitaan/toppiin ja huppariin.
Omg mitä tapahtuuuu? Ihan uskomatonta! Eihän täs mitään pakata tartte tai mitään... Eilen näin Antonia, mut koska unohdin antaa sille yhen jutun mun pitää ettiä se tänään TSYKistä :'D Tulee sit sinnekin palattua viimeisen kerran. Nään kans Elinan kappella (= kaupungilla, keskustassa). Tänään juhlitaan kans Britan synttäreitä! :)
Äsken olin kiropraktikolla ja nyt on ihanan kevyt olo. Voisin mennä iltapäiväl lenkille ja sit venytellä kunnolla. <3 Oon tainnu muutamaan kertaan julistaa mun kiropraktikkorakkautta? x) Ei sillä, mun kiropraktikko on aika hyvännäkönen ;) Ja muutenki tosi kiva. Harmi et se on mua seittemän vuotta vanhempi...
Espooseen, ihmisiä, sellaisia pieniä asioita joita jää tekemättä koska lähtee, niinkuin kirjamessut ja Ellin synttärit. Onneksi on olemassa ensi vuosi. Tänä vuonna piti tulla maailmanloppu, mut jos mä siihen uskoinkin, niin en usko enää. Ei maailmanloppu voi tulla jos mä olen Ranskassa!
Mul on nyt niin tylsä olo et teen tämmösen piristys-postauksen. Otin nää kuvat kun Laura oli käymässä Espoossa ja otin kuvii leffateatterin telkkareissa pyörivistä trailereista.
Ice Age 4 oli oikeesti pelottavampi kun aikasemmat... Mut mä sitte rakastan tota oravaa!
Tartteeko mun sanoa mitään?
<3
Silmämuna!
Odotan, odotan x3
Saa nähdä kestänkö vai meenkö kattoo Ranskassa (= mitä suurimmalla todennäköisyydellä dubattu...)
Mozzarella-pesto <3 Tää on aivan törkeän hyvää, tahdon syödä sitä aina kun vaan ajattelenkin miltä se maistuu :D
Musiikin kuuntelua & Simsin pelaamista :)
Aivan, se pitäisi myös lisätä listaan mitä oon tehny ekan kerran elämässäni! En ollu koskaan aikasemmin pelannu Simsiä, aiemmin olin vaan kattonu ku joku muu pelaa :D
Tehtiin itte piimä-omenapiirakka. Kuulosti epäilyttävältä mut maistu hyvältä!
