...Jostain syystä meidän netti on temppuillu, voi olla et nää lumisateet haittaa nettiyhteyksiä tai jtn. :S Helmikuusta mulle tulee aina mieleen aurinko ja paksut kimaltavat lumihanget.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Helmikuun loppu
Vuosikampa, osa 4.
...Jostain syystä meidän netti on temppuillu, voi olla et nää lumisateet haittaa nettiyhteyksiä tai jtn. :S Helmikuusta mulle tulee aina mieleen aurinko ja paksut kimaltavat lumihanget.
...Jostain syystä meidän netti on temppuillu, voi olla et nää lumisateet haittaa nettiyhteyksiä tai jtn. :S Helmikuusta mulle tulee aina mieleen aurinko ja paksut kimaltavat lumihanget.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Good friends are like stars; you don't always see them but you know they're always there
Kokonaisen viikon oon kuunnellu mun "kavereiden" valituksia siitä miten ystäviä pitäis arvostaa vuoden ympäri eikä vaan kerran vuodessa tajuamatta et hei se on vaan tekosyy juhlaan ja siihen et (etenki suomalaiset vastahakoiset romantikot) vois kertoo läheisilleen miten tärkeitä ne on. Ja silti nää samat ihmiset toivotteli eilen kaikille hyvää ystävänpäivää. Tekopyhää? Hei maailmaan tarvitaan juhlapäiviä katkaisemaan arki! Siks on synttärit ja joulu ja juhannus ja nimpparit (vaikka meillä ei sitä vietetäkään) ja äitienpäivä ja isänpäivä ja ties mitä muuta. Seuraavaksi laskiainen. Viimeksi Runebergin päivä. Joten mikä vika siinä on et ystäville/seurustelukumppanille on oma päivänsä?! Ei ihme et puolet inhoo sitä ku niin moni vetää koko päivän maanrakoon. Juhlapäivinä saa syödä kaikkea hyvää ja olla itelleen tärkeiden ihmisten kanssa. Sitä paitsi lahjat on kivoja :3 Ei niiden tartte olla mitään kaupallista, voi tehdä itse tai antaa jotain ei-niin-konkreettista. Ajatus on tärkein.
Mun oma Ystävänpäivä oli vähän erilainen. En jaksanu mennä kouluun vaan siks et näkisin (ruotsin kuuntelua panikoivia) ihmisiä, joten olin sit vaan illalla capoeirassa enkä menny sen jälkeen Vimmaankaan kuuntelemaan ystävänpäiväkeikkaa. Tajusin heti aamusta et olisin yksinäinen, joten etin mun parhaan ystävän: toistaiseksi vielä lukemattoman hyvän kirjan! Ja luin koko päivän :) Capoeiran jälkeen ostin vihreetä teetä ja Arnoldsin ystävänpäivädonitsin ja söin kävelykadulla, eikä yhtään harmittanu olla sillä tavalla hiljaisuudessa. Kattelin taivaalle ja hymyilin lumisateelle ku ihmiset kulki ohi.
En ollu eilen koneella, siks tein tän ystävänpäiväpostauksen tänään. Löysin nää ystävänpäiväkuvat Facebookista ku kaverit oli linkannu ja kummasti osuu hyvin. Ja toi alin on ihan rakkaus x) En oikeestaan tiiä mitä haluun kertoo täl postauksel. Mul on paljon kavereita jotka olis ihan varmasti mielellään ottanu mut mukaan esim just Vimmaan, vaikka niitäki sitte on jotka viettelee päivää mieluummin kultamurusensa kanssa :D Ei sillä, kyl mäkin niin tekisin. Yletön siirappisuhde on ei sovi mulle, mut yhtenä päivänä vuodessa olis aika kivaa söpöillä. Vaaleanpunainen pörröinen sydänkuplamaailma ja niin edelleen. Mut kas kun en seurustele (saati sit et seurustelisin jonkun kanssa, joka ajattelis samalla tavalla) ni en jaksanu edes haaveilla mokomasta. Silti musta jotenki vaan tuntu siltä et en haluu olla kavereiden kanssa. Ystävänpäivä on oikeesti ystäville. Joten kun ne kaikki on liian kaukana, mä palasin kirjan sivujen maailmaan. Vasta tänään tajusin et se kirjakin ajoittui ystävänpäivälle. Et ei sillä oikeastaan ole väliä missä sen ystävänpäivän viettää tai kenen seurassa - tärkeintä on kuitenki se millanen fiilis on. Ja mun kaverit ja ystävät ja kaikki läheiset kultarakkaat ihmiset on parhaita maailmassa! Ja te säilytte mun mielessä ikuisesti, vaikka ajauduttais miten kauas erillemme :)
♥ Sillon on hyvä olla ku viihtyy ittensä kanssa. Ja joskus on hyvä muistuttaa miten kiva on olla itsekseen. ♥
lauantai 11. helmikuuta 2012
Turn your face to the sun so you don't see the shadows
Päivä 30. - Viimeinen hetki
Mulle tuli tästä mieleen yks kuva jonka Juhani linkkas tänään mun Facebook-seinälle. Laitan sen tohon loppuun.
Oon rakastanu mun lukioaikaa yli kaiken riippumatta siitä mitä vaikeuksia se on sisältäny. Mun mielestä se itsessään on tosi positiivista ja mun mielestä mä olin onnekas ku mä pääsin just TSYKin lukioon, vaikka joskus mä mietin mitä olis käyny jos mä sittenki olisin menny jonnekki Helsingin lukioon. TSYK on ihana koulu kaikesta huolimatta (kevätauringon paistaessa siellä jopa pystyy olee t-paidassa!) ja ihmiset siellä on jotain niin korvaamatonta. Mä en kuitenkaan voi sille mitään et nyt haluun jo jatkaa eteenpäin ja oon ilonen et koht tää on ohi. Haluun vaihtaa maisemaa ja rakkaasta perheestä huolimatta arkipäivistä selviäminen on melkoista taistelua ku haluun jo elää omilla ehdoilla. Turku on oikeesti mukava kotikaupunki ja niinku W sanoiki, täältä löytyy uutta sisältöä jatkuvasti jos vaan ettii, mut on tää oikeesti aika kamala paikka. xD Ainaki näin lähes 20 vuoden kokemusten jälkeen, mulle alkaa riittää. -- Katsotaan uusiks sit ku oon "iso", vaikka tän perusteella Turku ei ole lasten paikka (vaan opiskelijakaupunkikylä) :
Mulle tuli tästä mieleen yks kuva jonka Juhani linkkas tänään mun Facebook-seinälle. Laitan sen tohon loppuun.
Oon rakastanu mun lukioaikaa yli kaiken riippumatta siitä mitä vaikeuksia se on sisältäny. Mun mielestä se itsessään on tosi positiivista ja mun mielestä mä olin onnekas ku mä pääsin just TSYKin lukioon, vaikka joskus mä mietin mitä olis käyny jos mä sittenki olisin menny jonnekki Helsingin lukioon. TSYK on ihana koulu kaikesta huolimatta (kevätauringon paistaessa siellä jopa pystyy olee t-paidassa!) ja ihmiset siellä on jotain niin korvaamatonta. Mä en kuitenkaan voi sille mitään et nyt haluun jo jatkaa eteenpäin ja oon ilonen et koht tää on ohi. Haluun vaihtaa maisemaa ja rakkaasta perheestä huolimatta arkipäivistä selviäminen on melkoista taistelua ku haluun jo elää omilla ehdoilla. Turku on oikeesti mukava kotikaupunki ja niinku W sanoiki, täältä löytyy uutta sisältöä jatkuvasti jos vaan ettii, mut on tää oikeesti aika kamala paikka. xD Ainaki näin lähes 20 vuoden kokemusten jälkeen, mulle alkaa riittää. -- Katsotaan uusiks sit ku oon "iso", vaikka tän perusteella Turku ei ole lasten paikka (vaan opiskelija
Day 30. - Your Favorite Song at This Time Last Year
Muistelisin et se olis Cascadan Everytime We Touch.
perjantai 10. helmikuuta 2012
It's hard to begin to move when you don't know where you are moving, how to move, or if you are going to get there
Päivä 29. - Tähän pyrin
Ihana aihe; juuri se mitä on mielessä. Tää neiti menee ihan just unten maille mut sitä ennen kirjotan nopeesti tän postauksen. Mä en vanno et täst tekstistä tulee lukukelpoista - tänää oli äikän tekstitaito ja seittämän ja puol tuntia kirjottamassa kolmea rasittavaa analysoimista odottavaa tekstiä ei ole mikään pikkujuttu. (Asiaa ihmetteleville: kyllä, normiaika on 6h mut mä lukihäiriöisenä saan lisäaikaa 2h.) Tais mennä kaikki kritiikki ja keskittymiskyky ja luku- & kirjoitustaito sinne mut ehkä sitä voi pitää ainoastaan hyvänä asiana. Palataan siihen sit ku tulokset tulee.
Yksinkertainen vastaus päivän aiheeseen olis ylioppilaaksi, mut nyt se ei yllättäen tunnu yhtä itsestäänselvältä kuin joskus ennen. Tietysti musta tulee ylioppilas, tottakai. Arvosanatkaan ei ole ihan niin kehnoja ku odotin; mun keskiarvo on peräti 7!! Joo, wau, hyvä minä. Kursseja kasassa 86 ja hyvällä tuurilla tulossa on neljä lisää, mut ruotsi tökkii niin pahasti et kaks kurssii pitäis saada korotettua. Menen siis ensi viikolla anelemaan opettajilta jos asialle olisi vielä jotain tehtävissä. Parhaassa tapauksessa keskiarvo siis nousee eli tästä on vain suunta ylöspäin.
Jos saisin just nyt kolme toivomusta, toivoisin et saisin kaks viikkoa tän ja huomisen päivän väliin. Käyttäisin sen koko ajan nukkumiseen ja englanninkielisten dvditten/tv-sarjojen kattelemiseen. Sit säästäisin ne kaks muuta toivomusta siihen jos kirjotuksissa/kirjotuksiin lukemisessa tulee tiukka paikka. Vaan kun en saa, mun on selviydyttävä sen avulla mitä viikonlopusta saa irti. Mä oikeesti yritän et vaikka en todistuksella voiskaan kehua (lukioaikana sillä ei oikein ole väliä) ni ylppäreistä tulis hyvät arvosanat.
Lukion loppuessa ihmisen pitäis olla fiksuimmillaan ja yleissivistys korkeimmillaan mut musta tuntuu et olin ysillä paljon fiksumpi. Tai sit vaan oon oppinu täs välillä näkemään asiat niin kuin ne on... Noh, onhan täs viel muutama kuukausi aikaa, ei sitä koskaan tiedä mitä kaikkee ehtii tapahtuu. Koko lukuloma aikaa panostaa. Jossain välissä pitäis hakea kesätöitäki. Jatko-opintoihin hakemisesta huolimatta mä en aio uhrata erityisen paljon voimavaroja jonnekin pääsemiseen kun en tiedä mitä haluan. Yritän vaan saada valkolakin päähän ja mielellään komean todistuksen käteen ni sit voi alkaa tähyillä uusia tuulia.
// Otsikon lainaus on tänään Peter Novio Zarlengalta.
Ihana aihe; juuri se mitä on mielessä. Tää neiti menee ihan just unten maille mut sitä ennen kirjotan nopeesti tän postauksen. Mä en vanno et täst tekstistä tulee lukukelpoista - tänää oli äikän tekstitaito ja seittämän ja puol tuntia kirjottamassa kolmea rasittavaa analysoimista odottavaa tekstiä ei ole mikään pikkujuttu. (Asiaa ihmetteleville: kyllä, normiaika on 6h mut mä lukihäiriöisenä saan lisäaikaa 2h.) Tais mennä kaikki kritiikki ja keskittymiskyky ja luku- & kirjoitustaito sinne mut ehkä sitä voi pitää ainoastaan hyvänä asiana. Palataan siihen sit ku tulokset tulee.
Yksinkertainen vastaus päivän aiheeseen olis ylioppilaaksi, mut nyt se ei yllättäen tunnu yhtä itsestäänselvältä kuin joskus ennen. Tietysti musta tulee ylioppilas, tottakai. Arvosanatkaan ei ole ihan niin kehnoja ku odotin; mun keskiarvo on peräti 7!! Joo, wau, hyvä minä. Kursseja kasassa 86 ja hyvällä tuurilla tulossa on neljä lisää, mut ruotsi tökkii niin pahasti et kaks kurssii pitäis saada korotettua. Menen siis ensi viikolla anelemaan opettajilta jos asialle olisi vielä jotain tehtävissä. Parhaassa tapauksessa keskiarvo siis nousee eli tästä on vain suunta ylöspäin.
Jos saisin just nyt kolme toivomusta, toivoisin et saisin kaks viikkoa tän ja huomisen päivän väliin. Käyttäisin sen koko ajan nukkumiseen ja englanninkielisten dvditten/tv-sarjojen kattelemiseen. Sit säästäisin ne kaks muuta toivomusta siihen jos kirjotuksissa/kirjotuksiin lukemisessa tulee tiukka paikka. Vaan kun en saa, mun on selviydyttävä sen avulla mitä viikonlopusta saa irti. Mä oikeesti yritän et vaikka en todistuksella voiskaan kehua (lukioaikana sillä ei oikein ole väliä) ni ylppäreistä tulis hyvät arvosanat.
Lukion loppuessa ihmisen pitäis olla fiksuimmillaan ja yleissivistys korkeimmillaan mut musta tuntuu et olin ysillä paljon fiksumpi. Tai sit vaan oon oppinu täs välillä näkemään asiat niin kuin ne on... Noh, onhan täs viel muutama kuukausi aikaa, ei sitä koskaan tiedä mitä kaikkee ehtii tapahtuu. Koko lukuloma aikaa panostaa. Jossain välissä pitäis hakea kesätöitäki. Jatko-opintoihin hakemisesta huolimatta mä en aio uhrata erityisen paljon voimavaroja jonnekin pääsemiseen kun en tiedä mitä haluan. Yritän vaan saada valkolakin päähän ja mielellään komean todistuksen käteen ni sit voi alkaa tähyillä uusia tuulia.
// Otsikon lainaus on tänään Peter Novio Zarlengalta.
Day 29. - A Song From Your Childhood
Löysin tän vasta vuos sitte ja mun täytyy sanoo et olin niin kaivannu tätä. Tää on niitä salakavalia biisejä jotka soi sun päässä vuosien päästä siitä kun kuuntelit viimeksi eikä sulla ole enää mitään käsitystä biisin nimestä tai edes siitä missä oot kuullu sen.
torstai 9. helmikuuta 2012
Worry is like a rocking chair. It gives you something to do, but it doesn't get you anywhere.
Päivä 28. - Minun harrastukseni
Mul on paljon epävirallisia ja vähän virallisempiakin harrastuksia. Haaveilu on mun suosikkiharrastus. Sitä voi tehdä missä ja milloin vain (ja toisinaan sitä tulee tehtyä etenkin silloin kun ei pitäisi). Mut siinä on ihanaa se et se on niin vapaata ja rajatonta ja ihan omaa. Dataus on ehdoton ykkönen mitä ajankäytöstä voi päätellä. Perus Facebookin ja chattailun/mesettämisen lisäksi oon jo tosi pitkään kirjottanu ja lukenu blogeja ja pyöriny Harry Potter -sivustoilla. Potterjutut vois jo itsessään lukea harrastukseksi mut etenkin Vuotikseen liittyy toinen pitkäaikainen mut vähän epäsäännöllisempi harrastus: miittailu. Tavataan siis muita foorumilaisia ja tehdään kaikkea hauskaa tai ihan vaan jaetaan kuulumisia ja mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Monista aktiivimiittailijoista on tullu tosi hyviä kavereita ja löysinki itseni tässä vähän aikaa sitten capoeira-tunneilta Mirvan kanssa. Ens lauantaina on joku erikoiskerta ni jännää nähdä akrobatiajuttuja!
Urheilun saralta oon harrastanu vähän sitä sun tätä mut kaikki on lopahtanu ennemmin tai myöhemmin. Nyt yritän tsempata itteäni käymään Motivuksessa ettei kunto täysin rapistu. Ratsastus oli pitkään rakas mut tunnit kävi niin kalliiksi et päätin jättää sen vähemmälle. Talvella se on aika jäätävää muutenki mut kesäisin mikään ei ole ihanampaa ku pitkät maastovaellukset. Ens kesänä olis ihana päästä pitkästä aikaa estetunnille. Uusin harrastus on teatteri. Mul on ollu pienestä pitäen esiintymiskammo mut nyt oon alkanu vähitellen voittaa sitä. Haluisin päästä joskus tekee oikeen kunnon näytelmää mut tällasen kurssin aikana se on vähän turhan iso projekti. Valokuvaus, musiikin kuuntelu ja matkustelu on aina sydämessä. Bloggailun lisäksi kirjoitan muutenki fanfictionia ja ihan originaalitarinoita. Rakastan eläimiä ja toivoisin et joku päivä mun elämäntilanne olis sellanen et pystyisin hankkimaan kissan. Sellainen mukava pörheä kirjoituskissa joka käpertyis viereen nukkumaan ja olis seurana.
ps. pitäkää peukkuja et mun huominen äikän tekstitaito menee hyvin!
(googlekuva^)
Mul on paljon epävirallisia ja vähän virallisempiakin harrastuksia. Haaveilu on mun suosikkiharrastus. Sitä voi tehdä missä ja milloin vain (ja toisinaan sitä tulee tehtyä etenkin silloin kun ei pitäisi). Mut siinä on ihanaa se et se on niin vapaata ja rajatonta ja ihan omaa. Dataus on ehdoton ykkönen mitä ajankäytöstä voi päätellä. Perus Facebookin ja chattailun/mesettämisen lisäksi oon jo tosi pitkään kirjottanu ja lukenu blogeja ja pyöriny Harry Potter -sivustoilla. Potterjutut vois jo itsessään lukea harrastukseksi mut etenkin Vuotikseen liittyy toinen pitkäaikainen mut vähän epäsäännöllisempi harrastus: miittailu. Tavataan siis muita foorumilaisia ja tehdään kaikkea hauskaa tai ihan vaan jaetaan kuulumisia ja mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Monista aktiivimiittailijoista on tullu tosi hyviä kavereita ja löysinki itseni tässä vähän aikaa sitten capoeira-tunneilta Mirvan kanssa. Ens lauantaina on joku erikoiskerta ni jännää nähdä akrobatiajuttuja!
Urheilun saralta oon harrastanu vähän sitä sun tätä mut kaikki on lopahtanu ennemmin tai myöhemmin. Nyt yritän tsempata itteäni käymään Motivuksessa ettei kunto täysin rapistu. Ratsastus oli pitkään rakas mut tunnit kävi niin kalliiksi et päätin jättää sen vähemmälle. Talvella se on aika jäätävää muutenki mut kesäisin mikään ei ole ihanampaa ku pitkät maastovaellukset. Ens kesänä olis ihana päästä pitkästä aikaa estetunnille. Uusin harrastus on teatteri. Mul on ollu pienestä pitäen esiintymiskammo mut nyt oon alkanu vähitellen voittaa sitä. Haluisin päästä joskus tekee oikeen kunnon näytelmää mut tällasen kurssin aikana se on vähän turhan iso projekti. Valokuvaus, musiikin kuuntelu ja matkustelu on aina sydämessä. Bloggailun lisäksi kirjoitan muutenki fanfictionia ja ihan originaalitarinoita. Rakastan eläimiä ja toivoisin et joku päivä mun elämäntilanne olis sellanen et pystyisin hankkimaan kissan. Sellainen mukava pörheä kirjoituskissa joka käpertyis viereen nukkumaan ja olis seurana.
ps. pitäkää peukkuja et mun huominen äikän tekstitaito menee hyvin!
(googlekuva^)
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää
Päivä 27. - Minun suosikkikirjani
Otsikon kuuluisat sanat on Dante Alighierin kirjoittamasta runoelmasta Jumalainen näytelmä. Se kertoo Danten tekemästä matkasta Helvetin ja Kiirastulen läpi Taivaaseen ja nuo sanat on kirjoitettu Helvetin portin yläpuolelle. Mulle tulee toi lause mieleen aina joskus kun mä tartun johonki kirjaan minkä tiiän tosi hyväksi. Ne on sellaisia kirjoja, jotka on pakko lukea yhdeltä istumalta ja jotka kertakaikkiaan imee sisäänsä. Niitä lukiessa vajoaa johonki ihan omaan maailmaansa, ikäänkuin valveuneen, eikä kuule, näe tai tunne mitään muuta ku mitä se kirja antaa itsestään. Kun avaa kirjan kannen, siitä maailmasta ei ole enää paluuta.
Pienestä saakka oon rakastanu tarinoita ja oon lukenu paljon. Nyt mun suosikkisarjoihin kuuluu Harry Potterit, Taru Sormusten Herrasta, Nummelan ponitalli, Percy Jackson ja Rei Shimura - tuossa järjestyksessä. Nummelan ponitalli -sarja on lähtöisin hevoshulluajoilta ja sarjassa on nyt ehkä n. 70 kirjaa mut edelleen se jatkuu. Haluun tietää miten kaikki päättyy enkä jaksa hävetä sitä et luen jotain lastenkirjoja, saati sit hevoskirjoja. No entäs sitten? :D Minkä sille mahtaa että tykkään. En vieläkään ole lukenu niit kaikkii mut aion ottaa projektiksi lukea koko sarjan järjestyksessä alusta alkaen heti kun lukio on loppunu ja oon saanu luettuu tän hetken kirjalistan. Suomeksi siinä menee jonkin aikaa.
Tän 100 kirjaa vuonna 2012 haasteen mukaan pitäis lukea noin 2 kirjaa per viikko, mut mä en koulun takia ole ehtiny lukea vielä ainuttakaan. Toisaalta mun lukeminen on muutenkin niin epäsäännöllistä et sen ei pitäis olla ongelma. Jos saisin luettua kaikki kirjat tän vuoden aikana mitä haluisin, tulisin lukemaan varmaan lähemmäs 300 kirjaa ellei enemmän. Mut joo. Aika tuskin riittää sellaseen, haluun tehä kesällä muutakin. :)Parin viikon sisällä aloitan varmaankin lukemalla Harry Potterit (taas vaihteeksi) että saan treenattua englantia. Pottereista oon selittäny jo sen verran et siitä tuskin tarvitsee sanoa mitään enempää?
Yks tän vuoden isoimmista urakoista olis lukea TSH. Oon lukenu sen elämäni aikana vasta kerran ja siinä meni kuus vuotta. Puolustukseksi voin sanoa et aloitin sen kun olin seittemän tai kaheksanvuotias ja jostain kumman syystä sen ikäisenä se kirja tuntu tosi raskaalta luettavalta. Toisekseen mulla oli siihen aikaan niin tyhmä kirjahylly et se oli osittain sängyn päädyn takana ja tottakai kyseisen kirjan paikka oli alimmalla hyllyllä eli unohdin sen vähän väliä sinne lojumaan, kunnes löysin/muistin sen taas. Lisäksi mul on lukihäiriö ni oon tosi hidas lukemaan. Sitkeesti kumminki kahlasin sitä läpi ja loppuvaiheessa se sujuikin nopeesti ku meillä oli talvella paljon pitkiä automatkoja ja hiihtolomalla saatiin sukulaisilta lainaan äänikirja, jota kuunneltiin automatkalla lappiin ja takas (ja mä luin sitä kirjaa samaa tahtia ku kuuntelin).
Percy Jacksoneihin tutustuin mun serkun Wendyn kautta, kuinkas muutenkaan. Se oli joskus ennen kun niistä tuli kaupallinen sensaatiosarja ja alettiin tehdä elokuvia. Fantasiakirjana ne vetos muhun täysin ja oon aina pitäny antiikin Kreikan jumaltarustoja kiehtovina. Alun perin luin ne suomeksi mut nyt kun päässä ei pyöri mikään muu kuin kirjoitukset, oon miettiny jos mun pitäis lukee nekin englanniksi. Äikässä pitäis opetella referointikeinoja ja jäsentelyä - kieliopin ja pilkkusääntöjen suhteen kaikki on hallussa vaikka kirjotanki tätä blogia miten sattuu.
Uusin tuttavuus kirjoissa on Rei Shimura -sarja. Iskä alkoi alun perin lukea niitä ja sit meiän puol perhettä kiinnostui. Mul on viel kolme kirjaa lukematta ja ne on ollu lainassa kohta neljä kuukautta. Aika vaan ei ole riittäny lukemiseen mut vien ne varmaan viikon sisään kirjastoon ja lainaan uudestaan samat kirjat mut eri kappaleet. Sit mul on taas mahdollisuus uusii lainat kolme kertaa netissä... No ei mul enää niin kauan kestä! Eilen alkoi lukuloma! Tänää on sit ollu tosi chillii, kävin koululla aamupäivällä palauttamassa yhden lapun et saan äikkään kirjotusoikeuden ku kutoskurssi oli itsenäinen ja sit puolen päivän aikaan menin prelien palautukseen. Todellinen lukuloma täst syntyyki ;)
(kuvat muuten taas vaihteeksi googlesta :))
Otsikon kuuluisat sanat on Dante Alighierin kirjoittamasta runoelmasta Jumalainen näytelmä. Se kertoo Danten tekemästä matkasta Helvetin ja Kiirastulen läpi Taivaaseen ja nuo sanat on kirjoitettu Helvetin portin yläpuolelle. Mulle tulee toi lause mieleen aina joskus kun mä tartun johonki kirjaan minkä tiiän tosi hyväksi. Ne on sellaisia kirjoja, jotka on pakko lukea yhdeltä istumalta ja jotka kertakaikkiaan imee sisäänsä. Niitä lukiessa vajoaa johonki ihan omaan maailmaansa, ikäänkuin valveuneen, eikä kuule, näe tai tunne mitään muuta ku mitä se kirja antaa itsestään. Kun avaa kirjan kannen, siitä maailmasta ei ole enää paluuta.
Pienestä saakka oon rakastanu tarinoita ja oon lukenu paljon. Nyt mun suosikkisarjoihin kuuluu Harry Potterit, Taru Sormusten Herrasta, Nummelan ponitalli, Percy Jackson ja Rei Shimura - tuossa järjestyksessä. Nummelan ponitalli -sarja on lähtöisin hevoshulluajoilta ja sarjassa on nyt ehkä n. 70 kirjaa mut edelleen se jatkuu. Haluun tietää miten kaikki päättyy enkä jaksa hävetä sitä et luen jotain lastenkirjoja, saati sit hevoskirjoja. No entäs sitten? :D Minkä sille mahtaa että tykkään. En vieläkään ole lukenu niit kaikkii mut aion ottaa projektiksi lukea koko sarjan järjestyksessä alusta alkaen heti kun lukio on loppunu ja oon saanu luettuu tän hetken kirjalistan. Suomeksi siinä menee jonkin aikaa.
Tän 100 kirjaa vuonna 2012 haasteen mukaan pitäis lukea noin 2 kirjaa per viikko, mut mä en koulun takia ole ehtiny lukea vielä ainuttakaan. Toisaalta mun lukeminen on muutenkin niin epäsäännöllistä et sen ei pitäis olla ongelma. Jos saisin luettua kaikki kirjat tän vuoden aikana mitä haluisin, tulisin lukemaan varmaan lähemmäs 300 kirjaa ellei enemmän. Mut joo. Aika tuskin riittää sellaseen, haluun tehä kesällä muutakin. :)Parin viikon sisällä aloitan varmaankin lukemalla Harry Potterit (taas vaihteeksi) että saan treenattua englantia. Pottereista oon selittäny jo sen verran et siitä tuskin tarvitsee sanoa mitään enempää?
Yks tän vuoden isoimmista urakoista olis lukea TSH. Oon lukenu sen elämäni aikana vasta kerran ja siinä meni kuus vuotta. Puolustukseksi voin sanoa et aloitin sen kun olin seittemän tai kaheksanvuotias ja jostain kumman syystä sen ikäisenä se kirja tuntu tosi raskaalta luettavalta. Toisekseen mulla oli siihen aikaan niin tyhmä kirjahylly et se oli osittain sängyn päädyn takana ja tottakai kyseisen kirjan paikka oli alimmalla hyllyllä eli unohdin sen vähän väliä sinne lojumaan, kunnes löysin/muistin sen taas. Lisäksi mul on lukihäiriö ni oon tosi hidas lukemaan. Sitkeesti kumminki kahlasin sitä läpi ja loppuvaiheessa se sujuikin nopeesti ku meillä oli talvella paljon pitkiä automatkoja ja hiihtolomalla saatiin sukulaisilta lainaan äänikirja, jota kuunneltiin automatkalla lappiin ja takas (ja mä luin sitä kirjaa samaa tahtia ku kuuntelin).
Percy Jacksoneihin tutustuin mun serkun Wendyn kautta, kuinkas muutenkaan. Se oli joskus ennen kun niistä tuli kaupallinen sensaatiosarja ja alettiin tehdä elokuvia. Fantasiakirjana ne vetos muhun täysin ja oon aina pitäny antiikin Kreikan jumaltarustoja kiehtovina. Alun perin luin ne suomeksi mut nyt kun päässä ei pyöri mikään muu kuin kirjoitukset, oon miettiny jos mun pitäis lukee nekin englanniksi. Äikässä pitäis opetella referointikeinoja ja jäsentelyä - kieliopin ja pilkkusääntöjen suhteen kaikki on hallussa vaikka kirjotanki tätä blogia miten sattuu.
Uusin tuttavuus kirjoissa on Rei Shimura -sarja. Iskä alkoi alun perin lukea niitä ja sit meiän puol perhettä kiinnostui. Mul on viel kolme kirjaa lukematta ja ne on ollu lainassa kohta neljä kuukautta. Aika vaan ei ole riittäny lukemiseen mut vien ne varmaan viikon sisään kirjastoon ja lainaan uudestaan samat kirjat mut eri kappaleet. Sit mul on taas mahdollisuus uusii lainat kolme kertaa netissä... No ei mul enää niin kauan kestä! Eilen alkoi lukuloma! Tänää on sit ollu tosi chillii, kävin koululla aamupäivällä palauttamassa yhden lapun et saan äikkään kirjotusoikeuden ku kutoskurssi oli itsenäinen ja sit puolen päivän aikaan menin prelien palautukseen. Todellinen lukuloma täst syntyyki ;)
(kuvat muuten taas vaihteeksi googlesta :))
Day 27. - A Song That You Wish You Could Play
Haluisin osata soittaa pianolla Regina Spectorin kappaleen The Call. Ehkä joku päivä opettelenki. :) Kuulin tän ekan kerran Narnian tarinat: Prinssi Kaspian -elokuvan lopussa ja sen jälkeenki aina ku oon kuunnellu tätä, mulle tulee se sama haikee fiilis kun siinä...
tiistai 7. helmikuuta 2012
Like everybody and trust no one
Päivä 26. - Mitä pelkään
Mä voin sanoa et oon onnekas ihminen kun oon saanu niin paljon hyviä ystäviä. Elämä on kuitenki oikukas enkä enää tunne läheskään niitä kaikkia. Kaikki niistä on merkinny mulle jotain erityistä mut elämä jatkuu. Kaipaan kovasti.
"It's hard to say goodbye when you know it's over."
Nyt mä pelkään ehkä eniten sitä etten uskalla luottaa ihmisiin. Pelkään et kaikki ne ihmiset jotka saan mun elämään katoaa siitä. Niin kauan kun en luota niihin, pystyn nauttimaan siitä ajasta jonka ne on osa mun elämää ja jos ne häviääkin jonnekin, se ei satu mua. En edes halua luottaa siihen et ihmiset pysyis mun elämässä, koska kukaan ei pysy. Kaikilla on aikansa ja kaikki mun kanssa aikaa viettäneet on mulle tärkeitä, mut sit kun niistä tulee rakkaita, mulle käy huonosti. Ja heti kun mä luotan siihen ettei ne jätä mua, ne lähtee.
"If you love something enough, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was."
Tietty joskus sitä vaan käy niin et tiet erkanee eikä sille voi mitään, mut joko vika on mussa itsessäni tai sitten mulla on käyny pahuksen huono tuuri kun niin monesti joku muu on tullu näiden ihmissuhteiden väliin. Ehkä en vaan osaa löytää oikeita ihmisiä. Tai sitten syy on turkulaisissa noin yleensä. Saa nähdä miten elämä kantaa täältä lähdön jälkeen...
Pelkään jatkaa, mutta mun sydän sanoo että en saa päästää irti.
Vaikka pelkäänki luottaa siihen et joku tulis jäädäkseen, oon silti onnellinen kaikista niistä ihmisistä jotka oon tavannu ja joiden kaa oon viettäny aikaa, koska niiden ansiosta oon kehittyny ihmisenä ja saanu viettää ihania hetkiä. :) Jokainen on mulle tärkeä omalla tavallaan ja oon tosi onnellinen kaikista kavereista jotka oon saanu ja joita vielä tuun saamaan!
Mä voin sanoa et oon onnekas ihminen kun oon saanu niin paljon hyviä ystäviä. Elämä on kuitenki oikukas enkä enää tunne läheskään niitä kaikkia. Kaikki niistä on merkinny mulle jotain erityistä mut elämä jatkuu. Kaipaan kovasti.
"It's hard to say goodbye when you know it's over."
Nyt mä pelkään ehkä eniten sitä etten uskalla luottaa ihmisiin. Pelkään et kaikki ne ihmiset jotka saan mun elämään katoaa siitä. Niin kauan kun en luota niihin, pystyn nauttimaan siitä ajasta jonka ne on osa mun elämää ja jos ne häviääkin jonnekin, se ei satu mua. En edes halua luottaa siihen et ihmiset pysyis mun elämässä, koska kukaan ei pysy. Kaikilla on aikansa ja kaikki mun kanssa aikaa viettäneet on mulle tärkeitä, mut sit kun niistä tulee rakkaita, mulle käy huonosti. Ja heti kun mä luotan siihen ettei ne jätä mua, ne lähtee.
"If you love something enough, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was."
Tietty joskus sitä vaan käy niin et tiet erkanee eikä sille voi mitään, mut joko vika on mussa itsessäni tai sitten mulla on käyny pahuksen huono tuuri kun niin monesti joku muu on tullu näiden ihmissuhteiden väliin. Ehkä en vaan osaa löytää oikeita ihmisiä. Tai sitten syy on turkulaisissa noin yleensä. Saa nähdä miten elämä kantaa täältä lähdön jälkeen...
Pelkään jatkaa, mutta mun sydän sanoo että en saa päästää irti.
Vaikka pelkäänki luottaa siihen et joku tulis jäädäkseen, oon silti onnellinen kaikista niistä ihmisistä jotka oon tavannu ja joiden kaa oon viettäny aikaa, koska niiden ansiosta oon kehittyny ihmisenä ja saanu viettää ihania hetkiä. :) Jokainen on mulle tärkeä omalla tavallaan ja oon tosi onnellinen kaikista kavereista jotka oon saanu ja joita vielä tuun saamaan!
nettikuva^^
I will be right here waiting for you. ♥ ~
Day 26. - A Song That You Can Play on an Instrument
Tottapuhuen en osaa soittaa oikein mitään soitinta vaikka ala-asteella koulussa opeteltiin musiikin tunneilla nokkahuilun soittamista ja yläasteella kitaran soittamista. Kakkosluokalla kävin vuoden verran pianosoittotunneilla mut siitä ei oikein tullu mitään... Jälkeenpäin oon itekseni koittanu opetella jotain, esim. Enkeli taivaan, mikä onki tosi helppo. :)
maanantai 6. helmikuuta 2012
Time is a great teacher but unfortynately it kills all it's pupils
Päivä 25. - Ensimmäinen
Otsikon lainaus on Hector Berliozilta.
Tää oli tosiaan ensimmäinen kerta kun äänestin presidentinvaaleissa - eduskuntavaaleissa äänestin jo viime keväänä, mut sillon tilanne oli niin eri kun en yhtään miettiny etukäteen ketä äänestän. Puolue oli selvillä mut presidentinvaalit on paljon helpompi, koska kyseessä on henkilövaalit. Politiikka ei tosiaankaan ole oikein mun juttu mut haluun silti käyttää äänioikeuteni kun mulla kerran sellainen on. Ens syksynä pääsee taas äänestämään ja tällä kertaa voisin jopa tajuta hakeutua töihin vaaliavustajaksi. Toistaiseksi mä en kuitenkaan osaa sanoa aivan tarkkaan missä oon kirjoilla kunnallisvaalien aikaan... :)
Eilen oli presidentinvaalien lisäksi ja Runebergin päivä ja mun kahden serkun yhteissynttärikutsut, joten matkattiin perheen kaa pk-seudulle. Me ei jääty vaalivalvojaisiin kun piti lähteä kotimatkalle, mut kai se ensimmäinen kierros riitti. Sen sijaan jänniteltiin koko suvun voimin erään toisen serkkutytön (ei siis päivänsankarin) purjehduskisaa, jota saatiin seurata jonkun jännän systeemin avulla tv-ruudulta. Se toi digiaikaan ihan uuden ulottuvuuden! Serkun joukkue voitti mut nää oli jotku pikkukisat. Makeinta oli saada tietää ihan aamulla (Facebook kertoo kaiken) et he pääsee kisaamaan ens kesän olympialaisiin! Heil oli ollu jotkin kisat siitä edellisenä päivänä et kuka pääsee edustamaan ja hyvin kävi. Tsemppiä siis kovasti, luvassa on paljon jännitystä!
Päivän aiheeseen palatakseni, kaikkien oletusten mukaisesti Niinistö voitti. Mä olin alusta asti Haaviston puolella (vaikka olinki kohtuu varma ettei se voita), koska se osas puhua niin paljon paremmin, on paremman näköinen ja muutenkin osais mun mielestä hoitaa paremmin presidentin viran. Niinistön puhetyyli on niin täynnä pohdiskelu-ajanvoittamis-mumina-sanastoa ettei siitä saa mitään selvää ja aina se ei edes vastaa kysyttyyn asiaan. Kokonaisuuden kannalta toiselle kierrokselle päässeiden välillä oli niin vähän eroa et tuskin Suomi kuitenkaan romahtaa seuraavien kuuden vuoden aikana.
Otsikon lainaus on Hector Berliozilta.
Tää oli tosiaan ensimmäinen kerta kun äänestin presidentinvaaleissa - eduskuntavaaleissa äänestin jo viime keväänä, mut sillon tilanne oli niin eri kun en yhtään miettiny etukäteen ketä äänestän. Puolue oli selvillä mut presidentinvaalit on paljon helpompi, koska kyseessä on henkilövaalit. Politiikka ei tosiaankaan ole oikein mun juttu mut haluun silti käyttää äänioikeuteni kun mulla kerran sellainen on. Ens syksynä pääsee taas äänestämään ja tällä kertaa voisin jopa tajuta hakeutua töihin vaaliavustajaksi. Toistaiseksi mä en kuitenkaan osaa sanoa aivan tarkkaan missä oon kirjoilla kunnallisvaalien aikaan... :)
Eilen oli presidentinvaalien lisäksi ja Runebergin päivä ja mun kahden serkun yhteissynttärikutsut, joten matkattiin perheen kaa pk-seudulle. Me ei jääty vaalivalvojaisiin kun piti lähteä kotimatkalle, mut kai se ensimmäinen kierros riitti. Sen sijaan jänniteltiin koko suvun voimin erään toisen serkkutytön (ei siis päivänsankarin) purjehduskisaa, jota saatiin seurata jonkun jännän systeemin avulla tv-ruudulta. Se toi digiaikaan ihan uuden ulottuvuuden! Serkun joukkue voitti mut nää oli jotku pikkukisat. Makeinta oli saada tietää ihan aamulla (Facebook kertoo kaiken) et he pääsee kisaamaan ens kesän olympialaisiin! Heil oli ollu jotkin kisat siitä edellisenä päivänä et kuka pääsee edustamaan ja hyvin kävi. Tsemppiä siis kovasti, luvassa on paljon jännitystä!
Päivän aiheeseen palatakseni, kaikkien oletusten mukaisesti Niinistö voitti. Mä olin alusta asti Haaviston puolella (vaikka olinki kohtuu varma ettei se voita), koska se osas puhua niin paljon paremmin, on paremman näköinen ja muutenkin osais mun mielestä hoitaa paremmin presidentin viran. Niinistön puhetyyli on niin täynnä pohdiskelu-ajanvoittamis-mumina-sanastoa ettei siitä saa mitään selvää ja aina se ei edes vastaa kysyttyyn asiaan. Kokonaisuuden kannalta toiselle kierrokselle päässeiden välillä oli niin vähän eroa et tuskin Suomi kuitenkaan romahtaa seuraavien kuuden vuoden aikana.
kuva netistä taaaaaas :)
Day 25. - Song That Makes You Laugh
Mä en ole ajatellu elämääni vielä niin pitkälle et keksisin mitä haluisin soitettavan mun häissäni (päivä 23.) tai hautajaisissani (päivä 24.) mut tän päivän biisi kyl kelpais tuohon jälkimmäiseenki. :D
Voltairen Death Death (Devil Devil Evil Evil Song), parasta!
Voltairen Death Death (Devil Devil Evil Evil Song), parasta!
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
It is not death that a man should fear, but he should fear never beginning to live
Päivä 24. - Tämä saa minut uskomaan itseeni
Marcus Aureliuksen lainaus muistuttaa mua siitä ettei mikään kaduta jälkeempäin enempää kuin se et jättää jotain tekemättä vaan sen takia et pelkää jotakin. Elämässä tärkeintä on se eläminen itsessään, se et nauttii siitä pahimpinakin aikoina, koska just tätä hetkeä ei saa enää koskaan takaisin, ja se että ottaa elämästä irti kaiken minkä saa.
<3 Google on kaveri.
Be yourself.
Marcus Aureliuksen lainaus muistuttaa mua siitä ettei mikään kaduta jälkeempäin enempää kuin se et jättää jotain tekemättä vaan sen takia et pelkää jotakin. Elämässä tärkeintä on se eläminen itsessään, se et nauttii siitä pahimpinakin aikoina, koska just tätä hetkeä ei saa enää koskaan takaisin, ja se että ottaa elämästä irti kaiken minkä saa.
Be yourself.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Being happy doesn't mean that everything is perfect. It means that you've decided to look beyond the imperfections.
Päivä 23. - Tämä saa minut voimaan paremmin
Aurinko, sokeri, ystävät ja musiikki. <3 Nuo asiat parantavat fiilistä kuin fiilistä. Tänään on ollut näiden asioiden kannalta upea päivä; jäätävästä kylmyydestä huolimatta aurinko paistoi lämpimästi, näin pitkästä aikaa miittiystäviä, käytiin kahvilla viettämässä etukäteisystävänpäivää ja aikaistettua Runebergin päivää (joka on oikeasti huomenna) ja oon kuunnellu hyvää musiikkia.
perjantai 3. helmikuuta 2012
There was no welcoming committee, instead there was some men for me to kill
Päivä 22. - Tämä järkyttää minua
Naiset on pahoja, johan sen Aatamiki huomas. Tosin näin suoraan sanottuna, eipä miehet ole oikeastaan yhtään sen parempia. Tyypillisenä stareotyyppisenä vesimiehenä mä en voi sietää vääryyttä enkä epätasa-arvoisuutta. Niinpä ne ihmiset, jotka käyttäytyy välinpitämättömästi muita kohtaan tai satuttaa mulle tärkeitä ihmisiä tai käyttää muita hyväksi tai puhuu yleistävästi miten asian x omaavat ihmiset on sitä ja tätä ja tota, saa mut välittömästi hyökkäyskannalle. Yleensä mua vaan suoraan sanottuna v*tuttaa ja puhun suuni puhtaaksi, mut sit on muutamia tilanteita missä mä en pystykään tekemään niin, koska musta tuntuu ettei mulla ole varaa sanoa mitään.
Järkyttävin näistä on miehet vastaan naiset -asetelma. Siitä on puhuttu paljon miten jotkut jätkät on parantumattomia pelimiehiä joilla on tyttö joka sormelle ja vaihtaa niitä ku sukkia ja kalsareita, mut viimeaikojen ääresfeministisyys on saanu tytöt uskomaan et he voi tehdä samalla tavalla. Niinpä on ilmaantunu näitä ylimielisiä flirttailijoita kummanki sukupuolen edustajien keskuudessa, jotka lopettaa suhteen sanomalla "No en mä edes koskaan ollu oikeesti kiinnostunu" tai pettää tai jotain vastaavaa. Ja oli se sitten tyttö tai poika ni jos se oikeesti välitti toisesta, sitä sattuu. Ja paljon. Ja sit sanotaan et kaikki on samanlaisia. Voin kertoa et siinä on tosi hauskaa olla tyttönä kun kaveripoika kertoo jotain nyyhkytarinaa ja sanoo miten helppo tyttöjen on leikkii poikien tunteilla. Ai no kiva kun kerroit miten kamalina meitä pidät... Hassua et just edellisenä päivänä yks toinen kaveri, tyttö sillä kertaa, selitti miten se ei enää haluu luottaa kehenkään poikaan vaan siks et sen exä petti sitä.
Miks nämä kohtalon murjomat ei vois löytää toisiaan ja tajuta sitä faktaa et ihmiset on erilaisia ja joskus sitä vaan rakastuu väärään ihmiseen mut se on vaan elämää eikä tarkota sitä et kaikki muutkin pitäis tuomita? Ihmiset on yksilöitä. Ei voi sanoa et kaikki miehet on tietynlaisia, koska varmasti se koskee joitaki naisiaki. Ja mistä se juttu tulee et tytöt on niin paljon fiksumpia kun pojat? Siis ööh, ei edes pidä paikkansa? Et kyllä se on ihan yksilöllistä. Mikä ihmeen tarve miehillä on väheksyä naisia tai naisilla väheksyä miehiä? Tai sit vaihtoehtoisesti nostaa toinen sukupuoli omansa yläpuolelle?!?! Koska tällaset asiat ei liity millään tavalla siihen paljonko ja mitä hormoneja elimistössä liikkuu... Hormonit vaikuttaa käytökseen sun muuhun mut järki on silti sen yläpuolella... Jos vaan itse haluaa niin.
Et niin. Tällanen jos mikä järkyttää mua. Siis apua, olenko mä ainoa joka ajattelee ettei miehet ole täysin toivottomia hormonien vallassa eläviä tapauksia vaan niillä jopa on aivot ja että naisilla on muutakin tekemistä kuin kietoa miehet pikkusormensa ympärille ja leikkiä jotain ihme diivoja? Kyllähän jotku strereotypiat on ihan hauskoja mut siinä vaiheessa kun juttu ei ole enää pelkkää humoristista läppää vaan alkaa mennä siihen et toinen sanoopahoittelevaan sävyyn "Usko pois, ne on sellasia ihan oikeasti..." ni musta tuntuu et a) mä olen tosi naiivi tai b) kukaan muu ei vaan osaa nähdä asioita tai c) pitää mielipiteensä visusti omana tietonaan.
Tällästa tänään.
Toivottavasti kukaan ei nyt ottanu itteensä, eri ihmiset (no okei, myös samat ihmiset) vaan toistaa elämässään tismalleen samankaltasia tilanteita. Ihmiset on yksilöitä eikä ulkoisten piirteitten muovaamia.
Naiset on pahoja, johan sen Aatamiki huomas. Tosin näin suoraan sanottuna, eipä miehet ole oikeastaan yhtään sen parempia. Tyypillisenä stareotyyppisenä vesimiehenä mä en voi sietää vääryyttä enkä epätasa-arvoisuutta. Niinpä ne ihmiset, jotka käyttäytyy välinpitämättömästi muita kohtaan tai satuttaa mulle tärkeitä ihmisiä tai käyttää muita hyväksi tai puhuu yleistävästi miten asian x omaavat ihmiset on sitä ja tätä ja tota, saa mut välittömästi hyökkäyskannalle. Yleensä mua vaan suoraan sanottuna v*tuttaa ja puhun suuni puhtaaksi, mut sit on muutamia tilanteita missä mä en pystykään tekemään niin, koska musta tuntuu ettei mulla ole varaa sanoa mitään.
Järkyttävin näistä on miehet vastaan naiset -asetelma. Siitä on puhuttu paljon miten jotkut jätkät on parantumattomia pelimiehiä joilla on tyttö joka sormelle ja vaihtaa niitä ku sukkia ja kalsareita, mut viimeaikojen ääresfeministisyys on saanu tytöt uskomaan et he voi tehdä samalla tavalla. Niinpä on ilmaantunu näitä ylimielisiä flirttailijoita kummanki sukupuolen edustajien keskuudessa, jotka lopettaa suhteen sanomalla "No en mä edes koskaan ollu oikeesti kiinnostunu" tai pettää tai jotain vastaavaa. Ja oli se sitten tyttö tai poika ni jos se oikeesti välitti toisesta, sitä sattuu. Ja paljon. Ja sit sanotaan et kaikki on samanlaisia. Voin kertoa et siinä on tosi hauskaa olla tyttönä kun kaveripoika kertoo jotain nyyhkytarinaa ja sanoo miten helppo tyttöjen on leikkii poikien tunteilla. Ai no kiva kun kerroit miten kamalina meitä pidät... Hassua et just edellisenä päivänä yks toinen kaveri, tyttö sillä kertaa, selitti miten se ei enää haluu luottaa kehenkään poikaan vaan siks et sen exä petti sitä.
Miks nämä kohtalon murjomat ei vois löytää toisiaan ja tajuta sitä faktaa et ihmiset on erilaisia ja joskus sitä vaan rakastuu väärään ihmiseen mut se on vaan elämää eikä tarkota sitä et kaikki muutkin pitäis tuomita? Ihmiset on yksilöitä. Ei voi sanoa et kaikki miehet on tietynlaisia, koska varmasti se koskee joitaki naisiaki. Ja mistä se juttu tulee et tytöt on niin paljon fiksumpia kun pojat? Siis ööh, ei edes pidä paikkansa? Et kyllä se on ihan yksilöllistä. Mikä ihmeen tarve miehillä on väheksyä naisia tai naisilla väheksyä miehiä? Tai sit vaihtoehtoisesti nostaa toinen sukupuoli omansa yläpuolelle?!?! Koska tällaset asiat ei liity millään tavalla siihen paljonko ja mitä hormoneja elimistössä liikkuu... Hormonit vaikuttaa käytökseen sun muuhun mut järki on silti sen yläpuolella... Jos vaan itse haluaa niin.
Et niin. Tällanen jos mikä järkyttää mua. Siis apua, olenko mä ainoa joka ajattelee ettei miehet ole täysin toivottomia hormonien vallassa eläviä tapauksia vaan niillä jopa on aivot ja että naisilla on muutakin tekemistä kuin kietoa miehet pikkusormensa ympärille ja leikkiä jotain ihme diivoja? Kyllähän jotku strereotypiat on ihan hauskoja mut siinä vaiheessa kun juttu ei ole enää pelkkää humoristista läppää vaan alkaa mennä siihen et toinen sanoopahoittelevaan sävyyn "Usko pois, ne on sellasia ihan oikeasti..." ni musta tuntuu et a) mä olen tosi naiivi tai b) kukaan muu ei vaan osaa nähdä asioita tai c) pitää mielipiteensä visusti omana tietonaan.
Tällästa tänään.
Toivottavasti kukaan ei nyt ottanu itteensä, eri ihmiset (no okei, myös samat ihmiset) vaan toistaa elämässään tismalleen samankaltasia tilanteita. Ihmiset on yksilöitä eikä ulkoisten piirteitten muovaamia.
torstai 2. helmikuuta 2012
There is nothing wrong with the Blueberry Pie. It's just – no one wants it.
Päivä 21. - Toinen hetki
Tässä pari vuotta sitten oltiin meidän perheen kanssa Thaimaassa viettämässä joululomaa. Siel oli ihanan lämmin ja oli ihan mieletöntä kokea jotain niin erilaista, mut en rakastunu siihen maahan. Noh, siihen käytettiin mun vaihto-oppilas vuotta varten säästetyt rahat et se saattoi vaikuttaa asiaan mut ilmasto oli liian kostee mun makuun ja kaks viikkoa oli mulle liian pitkä aika. Koti-ikävä tais iskee siinä kymmenennen päivän jälkeen, joten oli mukavaa päästä pois. Kotiin. Kouluun.
Sillon mä oikeasti ikävöin koulua ja se johtu ainoastaan siitä et mul oli siellä paljon ihania kavereita. Palasin lomalta vaan kolme päivää muita myöhemmin mut silti moni kyseli missä olin ollu ja sano et niillä oli ollu tosi ikävä mua eikä TSYKissä ole samanlaista ilman mua jne. Se oli niin hämmentävää ja toisaalta aivan ihanaa. Odottamattomat asiat on yleensä niitä parhaimpia. Onhan se mukavaa olla kaivattu. Sillon on kiva palata kotiin.
Tässä pari vuotta sitten oltiin meidän perheen kanssa Thaimaassa viettämässä joululomaa. Siel oli ihanan lämmin ja oli ihan mieletöntä kokea jotain niin erilaista, mut en rakastunu siihen maahan. Noh, siihen käytettiin mun vaihto-oppilas vuotta varten säästetyt rahat et se saattoi vaikuttaa asiaan mut ilmasto oli liian kostee mun makuun ja kaks viikkoa oli mulle liian pitkä aika. Koti-ikävä tais iskee siinä kymmenennen päivän jälkeen, joten oli mukavaa päästä pois. Kotiin. Kouluun.
Sillon mä oikeasti ikävöin koulua ja se johtu ainoastaan siitä et mul oli siellä paljon ihania kavereita. Palasin lomalta vaan kolme päivää muita myöhemmin mut silti moni kyseli missä olin ollu ja sano et niillä oli ollu tosi ikävä mua eikä TSYKissä ole samanlaista ilman mua jne. Se oli niin hämmentävää ja toisaalta aivan ihanaa. Odottamattomat asiat on yleensä niitä parhaimpia. Onhan se mukavaa olla kaivattu. Sillon on kiva palata kotiin.
netistä^^
Day 21. - A Song That You Listen to When You're Happy
ATC - All Around The World. Ja arvatkaa mitä? Mä en ole pystyny kuuntelemaan tätä kappaletta aikoihin.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Muutosta me pelkäämme ja pysyvyyteen ikävystymme - tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen
Päivä 20. - Tämä kuukausi
Hyvää helmikuuta. Kylmät ilmat näyttää jatkuvan mut onneksi mä ehdin karata alta pois ennenku meidän koulu jäätyy umpeen (kuten viime vuonna. ainakin melkein). Tänään Jäljellä neljä päivää - eilen jo alkoi lähtölaskenta samalla kun koeviikko alkoi. Jännästi nää päivät on huvennu siitä TJ100 päivästä. Koht on PENKKARIT<3 Pääsee viimeinki heittelemään karkkeja ku on niin monta vuotta tullu katottuu sivusta. ;) Sitä ennen pitäis selvitä koeviikosta (hah! lastenleikkiä!) ja YO-kokeista (enkun kuuntelu + äikän tekstitaito, apuaaaaa :/) ja ehtiä tekemään yhtä jos toistaki kouluhärpäkejuttua.
En oikeen ymmärrä missä välissä juhlistan mun synttäreitä, mut porukoiden kaa varmaan edeltävänä iltana ja kavereiden kaa risteilyltä suoraan meille jatkoille? Sounds like a plan. Tietty se perjantai edelleen on varattu ykkössuunnitelmalle mut eiköhän tässä parin viikon sisällä selviä toteutuuko se vai ei. Ystävänpäivänä aukeaa Impivaaran uimahalli (viimeinkin!) joten koitan saada kavereita sinne. Varmaan joku kaipaa vaihtelua ruotsin kuuntelun jälkeen... Ja jos ei, porukat lähtee varmasti mun seuraksi! Vuotismiitti on yleensä järjestetty ystävänpäivänä tai jonnekin sen tienoille, mut tänä vuonna aikastettiin sitä jo ens lauantaille peräti kolmessa eri kaupungissa.
Oon tosi kiitollinen hupenevista arkipäivistä. Penkkareiden jälkeen saa viettää monta hiljaista päivää kolmestaan siskon ja tuon intensiivisesti kerjäävän koiruuden kanssa. Koitan saada kunnollisen kirjoituksiin lukemisrytmin heti ku oon nukkunu tän väsymyksen pois, koska aika pian talviloman jälkeen alkaa tentit ja toivoisin et oisin saanu käytyy kaikkien aineiden alueet läpi niihin mennessä, et osaisin sit kysyä epäselviks jääneist asioista. :) Toivotaan vaan et nää pakkaset lauhtuis edes ihan hiukan - rekoissa tulee nimittäin kylmä. Sen jälkeen voi sitten olla millaset säät hyvänsä, mun kun ei ole pakko lähteä kodin lämmöstä yhtään minnekään. Ja jos taas kevät tulee aikaisin, mikäs sen ihanampaa!
Hyvää helmikuuta. Kylmät ilmat näyttää jatkuvan mut onneksi mä ehdin karata alta pois ennenku meidän koulu jäätyy umpeen (kuten viime vuonna. ainakin melkein). Tänään Jäljellä neljä päivää - eilen jo alkoi lähtölaskenta samalla kun koeviikko alkoi. Jännästi nää päivät on huvennu siitä TJ100 päivästä. Koht on PENKKARIT<3 Pääsee viimeinki heittelemään karkkeja ku on niin monta vuotta tullu katottuu sivusta. ;) Sitä ennen pitäis selvitä koeviikosta (hah! lastenleikkiä!) ja YO-kokeista (enkun kuuntelu + äikän tekstitaito, apuaaaaa :/) ja ehtiä tekemään yhtä jos toistaki kouluhärpäkejuttua.
En oikeen ymmärrä missä välissä juhlistan mun synttäreitä, mut porukoiden kaa varmaan edeltävänä iltana ja kavereiden kaa risteilyltä suoraan meille jatkoille? Sounds like a plan. Tietty se perjantai edelleen on varattu ykkössuunnitelmalle mut eiköhän tässä parin viikon sisällä selviä toteutuuko se vai ei. Ystävänpäivänä aukeaa Impivaaran uimahalli (viimeinkin!) joten koitan saada kavereita sinne. Varmaan joku kaipaa vaihtelua ruotsin kuuntelun jälkeen... Ja jos ei, porukat lähtee varmasti mun seuraksi! Vuotismiitti on yleensä järjestetty ystävänpäivänä tai jonnekin sen tienoille, mut tänä vuonna aikastettiin sitä jo ens lauantaille peräti kolmessa eri kaupungissa.
Oon tosi kiitollinen hupenevista arkipäivistä. Penkkareiden jälkeen saa viettää monta hiljaista päivää kolmestaan siskon ja tuon intensiivisesti kerjäävän koiruuden kanssa. Koitan saada kunnollisen kirjoituksiin lukemisrytmin heti ku oon nukkunu tän väsymyksen pois, koska aika pian talviloman jälkeen alkaa tentit ja toivoisin et oisin saanu käytyy kaikkien aineiden alueet läpi niihin mennessä, et osaisin sit kysyä epäselviks jääneist asioista. :) Toivotaan vaan et nää pakkaset lauhtuis edes ihan hiukan - rekoissa tulee nimittäin kylmä. Sen jälkeen voi sitten olla millaset säät hyvänsä, mun kun ei ole pakko lähteä kodin lämmöstä yhtään minnekään. Ja jos taas kevät tulee aikaisin, mikäs sen ihanampaa!
Tahdon kesän ja auringon ja lämmön. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)