Nyt on kulunu hiukkasen päälle vuosi siitä kun olin Lontoossa viimeisen Harry Potter -elokuvan maailmanensi-illassa. Ihmeellistä. Harry Potterin & J. K. Rowlingin synttäripäivän kunniaksi ajattelin tehdä tuplajättipostauksen aiheesta. Eli te, jotka ette niin paljon kyseisestä kirjasarjasta/oheismateriaalista välitä, voitte skipata tän kokonaan.
Osa 1. Laituri 9 ja 3/4
Mä toivoisin et voisin palata viime vuoden hetkiin Lontoon maailmanensi-iltaan. Se oli jotain niin uskomatonta, en vieläkään voi olla varma ettei se ollu unta... Olin haaveillu siitä vuodesta 2001 lähtien, kun pienenä HP-fanien vakiostalkkaajana luin JFA:n raporttia ensimmäisen elokuvan ilmestyttyä. Ja sitä seuraavan. Ja sitä seuraavan. Ja... Niin. Joka kerta ajattelin et
kyllä mä vielä joskus meen kun oon yhtä vanha kuin JFA. Mut oikeesti se haave tuntui yhtä kaukaiselta kuin se et saisin Tylypahka-kirjeen tai et saisin henkilökohtaisesti tavata J.K. Rowlingin. Ei siis mitään mahdollisuutta.
Parin vuoden päästä oltiin saman ikäisen serkun kanssa todella vihaisia meidän pikkusiskoille, kun me ei saatu kirjeitä Tylypahkaan (oltiin ihan varmoja et ne sais!). Tehtiin itse itsellemme omat kirjeet, vaikka se olikin laiha lohtu, ja leikittiin pieniä noitia jotka pääsee Tylypahkaan. Pikkusiskotkin pääsi mukaan kun selvis ettei nekään saanu kirjeitä. Ja vuodet vieri.
Isoäiti löys vuos sitte jostain nurkastaan meiän vanhan koululaukun, jossa oli paljon kaikkea nostalgista.
Tylypahka-leikit jatku, vaikka jotku meinaski et aletaan olee siihen ihan liian vanhoja... Vuoden 2008 kesällä törmäsin Vuotiksen Sharran Pakkaskukkiin ja jäin siihen todella pahasti koukkuun. Halusin lukea lisää ficcejä, joten uskaltauduin viimeinkin kirjautumaan siihen todella pelottavaan Vuotikseen, joka oli kaikki ne vuodet kummitellu HP-fanien linkkilistalla. Nyt tietysti naurattaa ajatella sitä, mutta äiti-kultani on aina pitänyt huolta siitä, että tiedän netin vaaroista (...). Sama ihminen takavarikoi monesti Potter-kirjani, koska luin niitä enkä koulukirjoja, ja valvoin yömyöhään enkä mennyt nukkumaan. Sittenhän sitä yöt nukuttiin, niin varmaan, vaihtoehtona oli aina haaveilla yökaudet Pottereista ja siitä mitä kaikkea muuta Tylypahkan kivisten seinien sisällä tapahtuu.
Ennen Pakkaskukkia olin tutustunut ficceihin serkun kautta, joka oli yrittänyt jo viisi vuotta aikaisemmin tyrkyttää H/D-ficcejä luettavakseni. Silloin olin inhonnut ajatusta yli kaiken
(kuka menee turmelemaan kirjailijan luoman täydellisen maailman sepittämällä omia juttujaan??) mutta jälkeenpäin ajateltuna ne omat iltasadut & pienet tarinat mitä sepitin on aivan sama asia... Logiikka? Ei tietenkään, mutta nyt löytyi uutta ajanvietettä pimeiksi talviöiksi, kun koko talo nukkuu ja itse yrittää nauraa (tai välillä itkeä) mahdollisimman hiljaa ettei vaan kukaan heräisi. <3
Vuotiksen kautta oon löytäny ihan uuden ulottuvuuden Pottereihin. Vuotislaiset, miitit, ficit, uudet keskusteluaiheet, uudet näkökulmat, Potter-musiikki, tapahtumat, proppaus... ja etenkin henkinen tuki ja Vuotiksen tarjoamat muut ajanvietteet sitten kun kaikki kirjat ja elokuvat viimein olivat ilmestyneet.
Aloitin miittailun vajaa kaksi kuukautta kirjautumisen jälkeen. TYM (Turun YdinMiittailijat, jos joku ei ole vielä kuullut) on sen jälkeen pienentynyt ja oli jo hajoamassa, mutta nyt se on alkanut muotoutua uudelleen. Ikäväkseni mä joudun luopumaan siitä kun muutan pk-seudulle, Helsinki-miitit ei tule ikinä korvaamaan Turku-miittejä!<3 Nyt kun vietän vuoden Ranskassa, naureskelen sitä miten muka vietän välivuoden Beauxbatonsin taikakoulussa :D
Mä oon aina tykänny enemmän kirjoista kuin leffoista ja ehkä just sen ansiosta oon onnistunu pitää ne erillään mun mielessä. Myös mun lempihahmot poikkeaa toisistaan. Kirjoissa ne on Sirius, Remus, Draco, Dumbledore, Harry, Kalkaros, Tonks, Narcissa, Ginny, Fred&George sekä nuoret Kelmit. Leffoissa mun suosikkihahmoihin kuuluu alkuperäinen Dumbledore, Kingsley, Luna, Kalkaros, Ron, Hermione, Lucius, Bellatrix, Draco, Fred&George sekä McGarmiwa.
Mä en ole koskaan ymmärtäny sitä miks niin moni dissaa Harrya! Joko siks et se on niin kliseinen sankarihahmo tai siks et päähenkilöstä ei muka voi tykätä. Keskimäärin Ronista ja Hermionesta pidetään paljon enemmän. Musta Harry on ihana! Se on se syy miks rakastan Pottereita niin paljon, Harryn ansiosta tää kirjasarja on olemassa, Harryn takia mä jäin niihin koukkuun. Muutkin hahmot on hienoja mut Harrysta tykkään eniten! Sen ainoa "kliseinen sankariominaisuus" on se et Harry on lojaali ystävilleen ja haluaa pitää heiät turvassa vaikka henki menisi. Mut Harry ei ole täydellinen. Hän raivoaa kavereilleen ja koulun rehtorille, on mustasukkainen, soittaa suutaan opettajille, karkaa kotoa ja käyttää anteeksiantamatonta kirousta - kuinka inhimillistä! Ja musta Harry ja Ginny on suloinen pari, viis siitä miten kliseistä on ihastua parhaan kaverinsa siskoon tai jotain. En vois kuvitella Harrya kenenkään muun kanssa.
Potterit on muuttanu käytännössä mun koko elämän. Ne on ollu mukana myötä- ja vastoinkäymisissä ja vaikka en ihan joka hetki mietikään niitä, ne tulee mieleen elämän pienissä arkitilanteissa. "Vieläkö sä jaksat?" kaveri huokas vähän aikaa sitten kun nähtiin iso musta koira ja hihkuin innoissani et se näyttää ihan Siriukselta. Siskolla menee vähän väliä hermot kun selitän että Potterit sitä, Potterit tätä ja arvaa mitä... :D Minkäs sille mahtaa. En edes halua lakata liittämästä joka toista lausetta Pottereihin. En pystyis ikinä seurustelemaan ihmisen kanssa joka ei olis lukenu niitä ja ei tykkäis niistä, koska se ei joko tajuais puoliakaan mun selityksistä tai sitten sillä menis hermot alta aikayksikön.
Mä en ole erityisen fanittava ihminen, mut siinä vaiheessa kun jokin asia on pysyny elämässä yli kymmenen vuotta, on pakko tunnustaa faktat. Jos se olis mahdollista, toivoisin rt voisin lukea kaikki Potterit niinku en koskaan olis kuullu niistä mitään ja niinku en koskaan olis lukenu sivuakaan. Se tunne kun sai uudenuutukaisen Potterin käsiinsä... Se salaisuuksien määrä ja selvittämättömät arvoitukset... <3
Niitä ei koskaan saa takaisin. Hienointa on kuitenki ollu elää näiden kirjojen ja leffojen mukana. Ne voi lukea ja katsoa aina uudestaan, fikkejä voi aina keksiä lisää. Vuotiksen kesäprojekti on päättynyt, yhteisiä aktiviteetteja tulee lisää ja seuraavaksi mä haluan opetella soittamaan pianolla Hedwig's Themen.
Nyt meen pakkaa matka-arkkuani, laitan Potter-postaus osa kakkosen heti kun mulla on aikaa. :) Noissa kuvissa menee niin kauan. Luvassa on muistoja Lontoosta ja matkailusta!
