Tää viikonloppu on ollu oikein ihana! <3 Pidettiin Haltiksen kaa Doctor Whon nelostuottarimaraton spesiaaleineen päivineen ja valvottiin koko viime yö! Vähän väsynyt fiilis kun on muutenkin ollu jotain taudinpoikasta, mut teetä ja aikasin nukkumaan ni huomenna on varmasti parempi. Katja soitti ja ylläri oli kiva piristys! Näin kans iskää kun se tuli meille kokoamaan yhen lipaston ja kirjahyllyn ja käytiin syömässä. Tosi upeeta, hän toi kans mun levytelineen eli mä saan ihanasti vaatteet ja kirjat ja cd:t ja dvd:t omille paikoilleen. :):) Koitin tänään olla ahkera ja vähän siivota ja pestä pyykkiä ja aamulla käytiin Haltiksen kaa valokuvaamassa. Vaihdettiin välissä putkia ja pääsin zoomailemaan puiden oksistoihin ku bongailin lintusia. :D Pitkästä aikaa paistaa aurinko ja on oikeasti lämmin, piristää mieltä ihan uskomattoman paljon! :)

Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovista hiihtäminen.

Näinhän se on!^^ Ei ehkä se paras fiilis (hartiat ja niska jumissa edelleen, takana univelkaa, terveelliset elämäntavat retuperällä) mut huomenna alkaa uus viikko ja uudet mahdollisuudet ja mulla on vahva tunne et tästä lähtee uus alku. :) Oon huomannu et mun heikoin ominaisuus on toivo. Se saa kovin naiiviksi ja haavoittuvaiseksi, mut oon kans huomannu et se on myös mun vahvin ominaisuus jos vaan osaan käyttää sitä. Liika kovuus estää huomaamasta niitä pieniä ilonaiheita, jotka kuitenki muodostaa onnen tunteen elämässä. <3

Tampereella oli muuten mahtavaa! Näin taas miten hienoilla ihmisillä mua on siunattu ja millaista on oikea hauskanpito. Kaiken huipuksi koko Tampere tuntui tungenneen samaan baariin (hmph, mahtaako siellä nyt useampaa ollakaan, Turusta sentään löytyy joka korttelista!) tai sitte mä vaan oon niin vetovoimainen, mut jostain ihme syystä törmäsin yöllä alkuillaksi meille varatusta baarista peräti kolme tuttua! Rakas höpsö serkkuni, joka asuu Tampereella ja jota on pitäny mennä kattomaan jo ikuisuus, vanha lukiokaveri joka muutti sinne Turusta (ja ilmoittautui petturiksi julistamalla et Tampere on Turkua parempi xD) sekä toinen vanha kaveri, josta en yhtäkkiä ollukaan niin varma tapasinko sen yläasteella vai lukiossa vai jossain muualla, koska ei olla niin paljon tekemisissä keskenämme. Mut oli tosi kivaa nähdä kaikkia, en olis ikinä uskonu! :D:D

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Voi elämän kevät. Taas tossa yksi päivä stuskelin bussipysäkillä ja heiluttelin jalkoja, tietysti edellisen bussin piti mennä minuutti aiemmin... Oli taas sellainen päivä ettei mitään määrää! Poltin molemmat käsivarteni ennen kuin työaikani ehti edes alkaa, sohin taas kättäni siihen pahanilmanlämpölamppuun (vastahan poltin itteni siitä edeltävänä päivänä!), roiskin tiskivettä naamalleni ja sain kiirehuumassa stressintäyteistä läksytystä, kun ajoitin kaiken huonosti. Takana ihan liian vähän unta, niska särki jo illalla ja kantapäätkin tuntuivat loppuunkulutetuilta. Ihme ja kumma, päivään mahtu jotain positiivistakin... Aurinko paistoi, ulkona oli vuoden toinen t-paitakeli, mulla oli kokonainen viikonloppu aikaa kattoa yhtä sarjaa, johon mä onnettomasti ihastuin. <3 ja sain kämppää siivottua!

Pari päivää myöhemmin fiilis muuttu täysin ku taivaalta ripotteli LUNTA. Mitä? Seriously? Siis mä en kestä tätä maailmaa, koht on huhtikuun puolväli ja...! Mä haluun et tulee kevät! <3
Lovely lady, harmi ettei kesä tuu tällä menolla ennen syksyä ja sit onki jo talvi. Iskä oli täällä maanantaina ja ostettiin mulle uudet lenkkarit! Jesss, aivan mahtavaa! En malta odottaa et pääsen koekäyttää niitä. :) Suunnitelmis olis heti ku oon postannu tän. Toistaseks teillä on viel mukava viiden sentin hiekkakerros, mut ajattelin etten anna sen häiritä...

Nyt kun mulla on väkisin pieni tauko Doctor Whosta (awh, David Tennant <3), oon taas palannu Conanien pariin. Löysin eilen kirjastosta ne pari puuttuvaa osaa jota meillä ei ole ja sain jo luettuu ne. Toi sarja vaikuttaa vähän samalta ku Nummelan ponitallit, ettei se pääty ikinä... Once upon a time jatkuu seki parin viikon päästä eli taidan sitte jumittaa tietokoneella kohtuu paljon. :D

Doctor Who. Tosiaan. Voisin selittää siitä miten en käsitä miten saatoin elää ilman sitä, mut faktahan taitaa olla et elin paremmin ilman. :D Suomeks, mulla jopa oli elämä. Kyllähän mä arvasin et se on vaan ajan kysymys millon toi tapahtuu, mut ääääääh. Annoin luovutusvoiton Haltikselle ja se on käsittämätöntä millanen fiilisero siinä oli kun illalla kattelin neidin julisteilla vuorattuja seiniä ja aamulla näin ne uudelleen. Mitä yön aikana tapahtui??! No ilmeisesti Doctor siinä tapahtui... Yöh. Tajutonta miten tommonen fanitus muuttaa maailmaa. En mä halunnu et näin käy! Mut eipä oikeen auta... Tällee viikkoo myöhemmin alan jo hyväksyy väistämättömän. :D

Huomenna suuntana Tampere, tiedossa mahtavaa meininkiä ja loistavaa fiilistä!^^



- hugs, dears <3