Viimeaikoina on mennyt huonosti. Sanon huonosti, koska en halua määritellä edes kuinka vahvasti sitä tarkoitan. Se saa vähän surulliseksi, koska elämässä on niin paljon hienoja asioita. Ja aina voi upota taas hieman syvemmälle pohjamutiin, kunnes ei osaa enää hengittääkään. Siitäkin on jo kauan kun lakkasin panikoimasta, tyydyin tähän ja alistuin tilanteeseen. Rauhoittuminen. Vaikka yhä uppoan ja seuraan ympärilläni riehuvaa kurimusta, tiedän ettei se voi enää kestää kauan. Kuukausia kyllä, mutta ei enää vuosia. Suunta muuttuu. Aika lähenee loppuaan ja sitten joku kiskaisee minut irti tästä. Matka pohjalta pinnalle on pitkä, mutta kestää vähemmän kuin alas meno.
Kristiina Wheeler - Kaiken keskellä
"Haluaisin olla animaagi. Voisin muuttua käänteisankeuttajaksi ja pussata kaiken ikävän fiiliksen pois sinusta "
;__; Kuka ansaitsee kuulla jotain noin hyvää?
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Revontulten tanssi
Tänä yönä taivas hehkuu. Kirkas vihreä valo leijuu taivaalla, liikkuu, elää, muuttaa muotoaan. Katselen sitä ihmeissäni ja hymyilen. Se tuntuu olevan niin lähellä. Melkein kuin voisin ojentaa käteni ja koskettaa noita taivaallisia hiukkasia, jotka näyttävät niin uskomattoman kauniilta kietoutuessaan yhteen.
Nuo kauniina loistavat nauhat ovat suoraan yläpuolellani. Välillä ne kasautuvat niin paljon ja loistavat niin kirkkaina, että tähdetkin peittyvät. Kevättalven kylmä pikkupakkanen pistelee ihoa. Jos olisi kesä, jos olisi edes jokseenkin lämmin, tekisin kuten silloin syksyllä ja viettäisin yöni ulkona. Katselisin taivasta kunnes silmät painuisivat kiinni ja heräisin aamuauringon säteisiin.
On niin kaunista. Revontulet leikkivät ympärilläni, kietovat minut valoonsa, kutsuvat mukaansa. Haluaisin katsella tuota ikuisuuden. Viimeyöt ovat muutenkin olleet kirkkaita, kauniita ja unettomia. Kävelen tuntikausia pimeässä, juttelen ystävilleni puhelimessa ja vaikka en sitä ääneen osaa sanoa, rakastan heitä kovasti. En löydä sanoja jotka tekisivät sille tunteelle oikeutta, aivan kuten en kykene ottamaan valokuvaa jossa taivaalla leiskuva näkymä saisi oikeutta. Valokuva on niin kovin yksipuolinen; se tarjoaa ainoastaan yhden aistikokemuksen, vaikka tämä hetki on paljon enemmän. Ja silti se ei kykene näyttämään samaa kuin ihmissilmät.
Tänäkin yönä sain ihanan olennon langan päähän. Melkein kuin hän olisi hetken verran ollut kanssani siinä pellon reunalla seisoskelemassa. Olen kuulemma tosi söpö puhelimessa ja ääneni kuulostaa chibiltä. x3 Awww! <3 Kovin on suloisesti sanottu.
Revontulet hiipuvat vähitellen ja matkaavat kauas katseeni ulottumattomiin. Tähtipöly jättää jälkeensä vain hiljaisen kuiskauksen: "Vau." Tänä yönä maailma on jälleen minun, minä sen, olemme yhtä. Kuinka huumaava onkaan se hetki, kun maailmankaikkeus vetää pyöritykseensä. Tuntuu kuin olisit yksin maailmassa ja sitten et kuitenkaan. Aivan kuin irtautuisit ruumiistasi niin, että sielusi koskettaa kaikkia niitä muita sieluja, jotka ymmärtävät lähteä mukaan tähän tanssiin. Yhden pienen ohikiitävän hetken ajan.
Nuo kauniina loistavat nauhat ovat suoraan yläpuolellani. Välillä ne kasautuvat niin paljon ja loistavat niin kirkkaina, että tähdetkin peittyvät. Kevättalven kylmä pikkupakkanen pistelee ihoa. Jos olisi kesä, jos olisi edes jokseenkin lämmin, tekisin kuten silloin syksyllä ja viettäisin yöni ulkona. Katselisin taivasta kunnes silmät painuisivat kiinni ja heräisin aamuauringon säteisiin.
On niin kaunista. Revontulet leikkivät ympärilläni, kietovat minut valoonsa, kutsuvat mukaansa. Haluaisin katsella tuota ikuisuuden. Viimeyöt ovat muutenkin olleet kirkkaita, kauniita ja unettomia. Kävelen tuntikausia pimeässä, juttelen ystävilleni puhelimessa ja vaikka en sitä ääneen osaa sanoa, rakastan heitä kovasti. En löydä sanoja jotka tekisivät sille tunteelle oikeutta, aivan kuten en kykene ottamaan valokuvaa jossa taivaalla leiskuva näkymä saisi oikeutta. Valokuva on niin kovin yksipuolinen; se tarjoaa ainoastaan yhden aistikokemuksen, vaikka tämä hetki on paljon enemmän. Ja silti se ei kykene näyttämään samaa kuin ihmissilmät.
Tänäkin yönä sain ihanan olennon langan päähän. Melkein kuin hän olisi hetken verran ollut kanssani siinä pellon reunalla seisoskelemassa. Olen kuulemma tosi söpö puhelimessa ja ääneni kuulostaa chibiltä. x3 Awww! <3 Kovin on suloisesti sanottu.
Revontulet hiipuvat vähitellen ja matkaavat kauas katseeni ulottumattomiin. Tähtipöly jättää jälkeensä vain hiljaisen kuiskauksen: "Vau." Tänä yönä maailma on jälleen minun, minä sen, olemme yhtä. Kuinka huumaava onkaan se hetki, kun maailmankaikkeus vetää pyöritykseensä. Tuntuu kuin olisit yksin maailmassa ja sitten et kuitenkaan. Aivan kuin irtautuisit ruumiistasi niin, että sielusi koskettaa kaikkia niitä muita sieluja, jotka ymmärtävät lähteä mukaan tähän tanssiin. Yhden pienen ohikiitävän hetken ajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)