Viimeaikoina on mennyt huonosti. Sanon huonosti, koska en halua määritellä edes kuinka vahvasti sitä tarkoitan. Se saa vähän surulliseksi, koska elämässä on niin paljon hienoja asioita. Ja aina voi upota taas hieman syvemmälle pohjamutiin, kunnes ei osaa enää hengittääkään. Siitäkin on jo kauan kun lakkasin panikoimasta, tyydyin tähän ja alistuin tilanteeseen. Rauhoittuminen. Vaikka yhä uppoan ja seuraan ympärilläni riehuvaa kurimusta, tiedän ettei se voi enää kestää kauan. Kuukausia kyllä, mutta ei enää vuosia. Suunta muuttuu. Aika lähenee loppuaan ja sitten joku kiskaisee minut irti tästä. Matka pohjalta pinnalle on pitkä, mutta kestää vähemmän kuin alas meno.
Kristiina Wheeler - Kaiken keskellä
"Haluaisin olla animaagi. Voisin muuttua käänteisankeuttajaksi ja pussata kaiken ikävän fiiliksen pois sinusta "
;__; Kuka ansaitsee kuulla jotain noin hyvää?
Sinä.
VastaaPoista