Varo ettei kaikki ohi mee

Vuosi vähenee, taipuu talvea kohden ja levittää ankeaa ilmapiiriään. Luonto tappaa luovuuden kuollessaan.

Tarvikeostoksia, saumaharjoituksia, neulatyyny, portfoliokassi, harjoitushameen proto, harjoitushameen takakappale piilovetoketjulla ja vuorilla, paljon kuosittelutehtäviä, piirtelyä, maalailua, kangaskaupassa hyörimistä, askartelupaskartelua minä-karttaa tehden, Pinterest, Prosketch, moodbroad ja itse syyshame kaikkine kimurantteine välivaiheineen.

Siinä meni eka jakso. Toinen onkin sit edenny huomattavasti kökömmin mut ehkä tää tästä.

failausten kruunaus

Nyt kyllä koulu feilaa. Nano feilaa. Oikeastaan kaikki on aika fail. En tee oikein mitään oikein ja oon levoton, vihainen ja alakuloinen. Perus syksy. Vähän sellanen fiilis et mä en ikinä voi olla sitä mitä mä haluaisin. Oon liian erilainen. Tuntuu et oon hukassa itseni kanssa, elämäni kanssa, mahdollisuuksieni kanssa. Mul ei ole tarpeeksi sanottavaa maailmalle eikä tarpeeksi annettavaa muille. Oon aina niin mitäänsanomaton ja keskinkertainen et vaan mun persoonallisuus erottuu muista. Muuten mä katoan. Oon yksi muista, harmaata massaa. Mä en ole niitä jotka valitaan valvojaoppilaiksi, hymytytöksi tai joukkueen kapteeniksi. Mä olen se, joka valitaan viimeisenä, koska on pakko. Mä en tiedä mitkä mun vahvuudet on, joten en voi keskittyä niihin. Mä olen hyvä lähinnä ärsyttämisessä ja negatiivisten tunteiden herättämisessä. Oon tunteellinen, empaattinen, utelias, huolehtivainen. Puutun asioihin jotka ei mulle kuulu ja oon säälittävä, koska mul ei ole elämässäni asioita, jotka tekis siitä muiden silmissä elämisen arvoisen, joiden ansiosta mul olis tavoitteita tai jotka toimis mun elämässä tukipilareina. Mä en ole epäonnistunu elämässäni, mut mul on aika heikot mahdollisuudet muovata tätä mihinkää.
Oon myös hyvä olee näkymätön. Se itkettää, mut oon siinä oikeasti hyvä. Mun on helppo sulautua joukkoon, liukua sivuun ja valua seinäruusuksi. Olla huomaamaton. Niinku mua ei oliskaan

New start.

Mulla oli vakaa aikomus alkaa pitää tätä jo kaks vuotta sitten, mut kuinka kävikään... Voi rähmä.

Valitettavasti mun ekat postaukset poistui vahingossa eli niitä ei nyt sitten ole enää. D: Phöhh. Haluun silti aloittaa tän alusta, koska pitäähän sitä jotain harrastuneisuutta olla vähän kaikessa mitä tekee. (-kö?) Sitä paitsi. Vaikka motivaatio ei ole tippaakaan korkeemmalla, nyt oon ikäänkuin "pakkotilanteessa", koska koulusta on tullu käsky tehdä ja harjoitella kaikenlaista...

Tähän blogiin mun on siis tarkoitus laittaa kuvia ja tekstejä vähän kaikesta mitä saan aikaan.