It is better to be hated for what you are than to be loved for what you are not

Otsikko on lainaus Andre Gideltä; mä yhä jatkan tätä vanhaa tapaa heittää elämänviisauksia tai muita hienouksia otsikoiksi. Vaikka mä oon aina mieluummin ollu pidetty kuin inhottu (kuka nyt ei olis...) niin mä oon alkanu myös tajuamaan tätä ajatusta. Välillä en itekään tiiä kuka mä olen ja tällä hetkellä en ole ihan varma edes siitä millainen mä olen, mut eniten oon epävarma siitä mitä mä haluan olla. Haluan vain olla minä, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Joillekin oon se hupsun hullu sekopää, jonka kanssa on aina hauskaa, ja toisille taas pieni söpö tiitiäinen. Ehkä oon vähän vieraantunu määritelmistä, koska oon vieraantunu niistä asioista jotka mua ennen määritteli. Mä en oikeestaan haluais ihmisten ajattelevan musta asioita, jotka ei pidä paikkaansa. Kukaan ei ole täydellinen, en varsinkaan minä, enkä mä halua ihmisten tykkäävän musta siks, että ne kuvittelee mun olevan jotain mitä mä en ole. Sen vois kääntää myös nurin päin: mä en halua ihmisten inhoavan mua siks, että ne kuvittelee mun olevan jotain mitä mä en ole. Varsinkin jos kyseessä on joku, jonka mä itse luulen et tuntee mut hyvin.

Ylläoleva kuva esittää maailmankatsomusta kehä kolmosen sisäpuolelta. Tuohon kun vielä lisäisi Seinäjoen ja Kouvolan niin siinä esitettäisiin kaikki (mulle) oleelliset kaupungit Suomessa. Muualla ei ole elämää ja kaikilla on jääkarhu ja pari sutta lemmikkeinä, plus pingviinejä kotipihalla. Ihme että sen metsän ja pellon ja rämeikön sekaan edes mahtuu pari järveä, jonne ah-niin-hienostuneet kaupungilaiset pääsevät viettelemään kuumia kesäpäiviä betoniviidakon sijaan.

Ehdinkö jo hehkuttaa miten kaipaan kesää? Kylmän nihkeät sormet ja pakkasesta kuivunut iho joka halkeilee kuin tekisin itselleni paperiviiltoja jatkuvasti, kananlihalle taipuvat mustelmaiset käsivarret ja villasukkiin käärityt kohmeiset varpaat muistuttavat jatkuvasti, että kesään on aikaa vielä ainakin kahdeksankymmentä päivää, ehkä jopa sata.

Happy New Year!

Nyt kun sitä kerta on menty heräämään kuolleista niin vois vähän päivitellä viimeaikojen tapahtumia. Alkajaisiksi sanottakoon, että vuodenvaihto meni railakkaasti mahtavassa seurassa Varissuolla (trololololoo :D) eikä jälkiseuraukset olleet yhtään niin hirvittävät kuin vuosi sitten. Vettä satoi ja lumella oli kylmä istua ja sen yhden kellonlyömän vietin ihan yksin (eksyin, vaihteeksi <3), mut omalla tavallaan kaikki oli niin kaunista et mä vaan hymyilin kuin idiootti.

Joskus aamuyöstä valettiin tinoja ja koitin ennustaa niistä, mut eipä noista kauheesti saanu irti. :p

Oon enimmäkseen majaillu Turussa ja nähny noita ihmehörhöjä. Välissä kävin pk-seudulla ja sit palasin taas kotikotikaupunkiin. Britalla oli yks portfolio tehtävänä, joten mä pääsin taas mallihommiin. :D hih, oli tosi kivaa ja saatiin houkuteltua Katjakin mukaan, mut äääääks mä en kestä noiden kuvien laatua! Tai siis... yllä olevat kuvat on mun kamerakännykällä otettuja ja nekin näyttää terävämmiltä, vaikka ne on peräti kulkenu facen surkean pikselimössölaadun kautta...

 

 

 

Cheers, sweethearts! <3

"It's just a good business"

Bloggailu on vähän jäänyt. Suomi-elämä on hiljalleen luomassa taas omia uriaan ja Ranska tuntuu ajoittain kaukaiselta unelta. Oon kaivannu tänne. <3 En millään saa kyllikseni sellaisista pienistä asioista kuin kaverin sängyllä makaamisesta tuttujen äänten soristessa ympärillä tai rakkaiden hanipalleroideni ominaistuoksuista, joita nuuhkin salaa. Miten olen selvinnyt ilman pieniä hetkiäni? Helposti. Voisin vaikka lähteä takaisin, mutta sama vaisto joka käski lähteä, käskee nyt jäämään. Odotin, että jotain tapahtuisi, mikä muuttaisi mieleni - ja niin kävi! Selitän siitä tuonnempana, kyse ei ole mistään niin radikaalista. Tottakai nyt on käynnissä kauhea kämppähaku ja töiden ettiminen ja mun pitäisi tosissaan aktivoitua niiden suhteen.

Säännöt rakkaudelle - mitäköhän oon ajatellu tässäkin kohtaa?
No juttu on kumminkin nyt niin ETTÄ tadaaaa: oon saanu mun iki-ihanan koneeni takaisin! Pariisista paluun jälkeen viettelin ihanaista joulua ihanaisten sukulaisteni kesken ja jossain jotenkin jollain tapaa onnistuin rikkomaan Lilithin näytön (juu. se on tän nimi.) vaikka en edes oikeastaan käyttänyt koko konetta. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin! <3 Mä en ymmärrä miten oon onnistunu vieroittuu tietokoneesta näin hyvin... Toki netillä varustettu kännykkä auttaa kovasti mut silti. Anyway! Oon täydellisessä pimennossa about kaiken suhteen mitä tulee mun nettielämääni, eikä asiaa auta yhtään se et oon taas menossa pk-seudulle missä se netin käyttö on lievästi epävarmaa.

Samalla ku noudin Lilithin, hain myös mun bisneskamppeeni (joista selitän myöhemmin kun jopa tiedän mitä oon tekemässä) vaikka mun tietojeni mukaan niiden ei edes pitäny tulla Turkuun! Pointtina vaan että rakastan spontaania elämääni ja aurinkoa, joka mukavasti kurkistelee metsän yllä ja saa lumihanget kimaltelemaan. Mulla on "muutamia" uudenvuodenlupauksia aka tavoitteita tälle vuodelle, enkä toistaseks ole tehny mitään niiden eteen. Esim. En ole vielä kertaakaan räpsiny yhtä ainutta kuvaa, niin oudolta ku se tuntuukin. Patalaiskaan olotilaan on puolihyvä syy; oon nimittäin ollu kipeä kaiken aikaa. Välillä parempi, välillä pahempi. Se ja sama, loppujen lopuks mä kumminkin olisin ollu koulussa/töissä jos sellaisella pitäis itteään rasittaa. En oikeen tiiä mikä on, veikkaan et ensin oli yks ja sit iski toinen päälle ja nyt olis tosi kiva jos se kolmas jäis tulematta. <3

Kummasti toi kevätaurinko piristää. Ootan jo malttamattomana kevättä ja kesää. Tuntuu ettei mikään määrö ole tarpeeksi. Tiedetään, oon ehdottomasti väärässä maassa, mut mä varmaan riutuisin ikävästä jos en pääsis nyt asuttamaan mun kotiluolaa. Vois kieltämättä hiukan miettiä tätä tulevaisuutta mut mitä turhaan kun tunnen itteni niinkuin tunnen ja tiedän et muuttaisin mieltäni sataan kertaan ennen kuin tekisin mitään. Eli toistaseks oon ihan tyytyväinen. Koitan vaan keksiä kaikkea kivaa kesänodotuspuuhaa - esim. panostamalla noiden kirjojen lukemiseen hiukan enemmän kuin viime vuonna! Jeapjeap, ylppärit ja Ranska tuppas väliin ja vei melkeen mukavat kuus kuukautta (mihin nähden tulos on aika mukava) mut tänä vuonna panokset on korkeemmat eli melkeen voi jo arvaa mistä mut vastedes löytää...

Näköjään aloin jo päästä selittelyn makuun niin annetaan palaa... Haluun tosiaan reissata tänä vuonna enemmän kuin koskaan! En ihan muista mikä mun aiempi ennätys on mut heitetään nyt kolme reissua vuoden sisään. Jos saisin toteuttaa kaikki mun ideat niin mä en varmaan mitään muuta tekiskään kuin reissaisi ja olisi töissä, mut koska nukkuaki täytyy ja oon huomannu vapaa-ajan aika oleelliseks asiaks elämässä, koitan "vähän" karsia/lykätä toteuttamisia. Mitäs, mitäs... Joo, aloitin tossa toissapäivänä uuden epävirallisen harrastuksen ("virallisia" harrastuksia mulla ei olekaan ollu noin vuoteen ja sitä edellisestäkin on ainaki kolme vuotta). Päätin vihdoinkin opetella piirtämään kunnolla - asia, jota oon "suunnitellu" ehkä viis tai kuus vuotta... mikä on suorastaan säälittävää. Ehkä vaatimattomana inspiksen lähteenä voi pitää mun lukuisia piirtämistaitoisia kavereita ja aiheita, joita oon tässä keränny reilusti enemmän kuin olis tarpeenkaa.

Luovista aiheista vois tietty ajatella et harrastan kirjoittamista mut tottapuhuen oon siinä kehnompi kuin useimmat luuleekaan. Kyllähän mä kirjoitan ihan hyvin, niin, että välillä ittekin hämmästyn, mut tottapuhuen sitä tekstiä syntyy kovin vähän verrattuna siihen mitä haluisin... Bloggailu on ehkä lähimpänä jotain mitä vois kuvata harrastukseksi, mut mun mielestä tää on vähän fuskaamista. :D:D On kovin helppo selittää itsestään ja ajatuksistaan, etenkin niistä ajatuksista.

Maailmanloppu takana, uuden vuoden kujeet edessä
<3: Bruyère