Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovista hiihtäminen.

Näinhän se on!^^ Ei ehkä se paras fiilis (hartiat ja niska jumissa edelleen, takana univelkaa, terveelliset elämäntavat retuperällä) mut huomenna alkaa uus viikko ja uudet mahdollisuudet ja mulla on vahva tunne et tästä lähtee uus alku. :) Oon huomannu et mun heikoin ominaisuus on toivo. Se saa kovin naiiviksi ja haavoittuvaiseksi, mut oon kans huomannu et se on myös mun vahvin ominaisuus jos vaan osaan käyttää sitä. Liika kovuus estää huomaamasta niitä pieniä ilonaiheita, jotka kuitenki muodostaa onnen tunteen elämässä. <3

Tampereella oli muuten mahtavaa! Näin taas miten hienoilla ihmisillä mua on siunattu ja millaista on oikea hauskanpito. Kaiken huipuksi koko Tampere tuntui tungenneen samaan baariin (hmph, mahtaako siellä nyt useampaa ollakaan, Turusta sentään löytyy joka korttelista!) tai sitte mä vaan oon niin vetovoimainen, mut jostain ihme syystä törmäsin yöllä alkuillaksi meille varatusta baarista peräti kolme tuttua! Rakas höpsö serkkuni, joka asuu Tampereella ja jota on pitäny mennä kattomaan jo ikuisuus, vanha lukiokaveri joka muutti sinne Turusta (ja ilmoittautui petturiksi julistamalla et Tampere on Turkua parempi xD) sekä toinen vanha kaveri, josta en yhtäkkiä ollukaan niin varma tapasinko sen yläasteella vai lukiossa vai jossain muualla, koska ei olla niin paljon tekemisissä keskenämme. Mut oli tosi kivaa nähdä kaikkia, en olis ikinä uskonu! :D:D