Lähtölaskenta sen kun tihenee. Odotusta ilmassa.
Eilen näin Brittaa, en onneks viimistä kertaa. Tänään pitäis nähdä Elli ja Anton, purkaa auto, järkätä vähän noita kamoja ja hoitaa viimiset tarvittavat asiat. Niinku varata aika mun ihanalle niskannaksaurrajafakiirille aka kiropraktikolle. Ja mun on ihan pakko ostaa jotain Stockalta/Akateemisesta, koska se takaa sen et mun lahjakortin voimassaoloaika siirtyy sen ratkaisevan kahden kuukauden verran ja pääsen käyttämään loput ens vuoden aikana. x)
Nyt on helpompi viimeistellä pakkaukset; mä olin eilen ollu puoltoista tuntia kotona kun muistin taas miks halusin muuttaa pois kotoa. Huoh. Onhan nää ihania, mut mä en vaan kestä, mulla hajoo pää ja näiden unirytmi on ihan hirveä! Syvimmät pahoitteluni kaikille jotka on vielä lukiossa... En mäkään saanu sillon nukuttua tarpeeksi... Tsemppiä ja jaksamista, muruset! Oon teiän henkisenä tukena vaikka maailman ääriin (+ et teil ei voi mennä huonommin kun mulla) ja mulle saa kirjoitella aina ja kaikesta. <3
Jouduin kohtaa elämässä toisenki karvaan todellisuuden: oon lukenu viime aikoina niin paljon Conaneita, etten osaa enää lukea tavallisia Aku Ankkoja! Ihan järkyttävää!
Ulkona sataa ja sataa. Vielä ei kouluun lähtiessä ole pimeää, mut mä en voi sanoin kuvailla miten helpottunu oon ettei mun tartte nähdä sitä. Mun sisälle hiipii raskas tunne kun vaan muistankin sen... Ehkä jäänki Ranskaan loppuiäkseni, mitäs sanotte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti