Ainakin hetkeksi. Kaipaan nimittäin tätä vanhaa tuttua ajatusta että pääsen lätisemään merkityksetöntä sanahelinää ja hymyilemään kirjaimilla. Sellaista en viitsi laitella au pair -blogiini; kukaan ei tahdo hillitöntä rageamista siitä, miten tuo yksi järkyttävän ruma pulu tunkeutui näkökenttääni pilaamaan jo valmiiksi niin pilalla olevaa päivääni ettei se oikeastaan voi mennä sen enempää pilalle vaikka yksi järkyttävän ruma pulu tunkeutuisikin näköpiiriin. Onneksi tämä oli vain esimerkki, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa, ei ainakaan viime viikonlopun päämäärättömän kävelyretken kanssa... Joten vastaisuudessa kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu - eli siis asioista jotka kaipaavat tulla sanotuiksi, mutta jotka eivät itseasiassa kuulu Ranskassa oleskeluuni. (Esimerkiksi Nano!) Ihastuttavista pariisiseikkailuistani voi siis lukea TÄÄLTÄ.
Entisen elämän haasteita ja muuta roskaa:
Silloin joskus aikanaan, "entisessä elämässä", sattumoisin törmäsin Vuotiksessa haasteeseen, jonka ideana on lukea 100 kirjaa tämän vuoden aikana. Lienee tarpeetonta mainita miten säälittävästi olen edistynyt kyseisessä haasteessa? Ensinnäkin jouduin tekemään ison myönnytyksen mangojen kohdalla, mikä harmittaa hiukan. Toisekseen tässä on tasan kaksi kuukautta jäljellä ja mun pitäisi lukea siinä ajassa 34 kirjaa. Anteeksi - mun pitäisi lukea ne kuukaudessa. Miksikö? No koska Nano. Mutta hei! Aion onnistua! :):)
Hassua miten nopeasti aloin käyttää termiä entinen elämä. Päässäni tähänastinen elämäni on jakautunut kuuteen vaiheeseen (ja näillä nimillä niistä puhun): "kun olin pieni" (käsittää ajanjakson syntymästäni syksyyn 1997), "Geneve-vuosi" (1997-1998), "vanha koulu" (eskarivuosi tarhassa+V-H:n koulu), "ala-aste" (5. & 6. luokat Wäiskissä), "yläaste" (seiskan alusta ysiluokan puoliväliin) ja "entinen elämä" (ysiluokan kevätlukukausi+ lukio). Ja sitten on tämä hetki.
Mutta siis - entisessä elämässäni tein toisenkin haastelupauksen: katsoa KAIKKI Disneyn klassikkoleffat (+muutama muu jos sattumoisin törmään niihin) vuoden 2012 aikana. Näin sivuhuomautuksena tuo haaste tulee kyllä venymään kaksivuotiseksi, koska tähän mennessä olen nähnyt aika tarkalleen puolet tavoitteesta... Juttu lähti siitä, kun tutustuin erääseen ihmiseen jonka kanssa päädyimme juttelemaan Muumeista ja Disney-leffoista. Harmikseni jouduin tunnustamaan etten ollut kummastakaan koskaan nähnyt kaikkia. Muumien osalta tilanne korjaantui nopeasti ja nyt omistan jok'ikisen Muumilaakon tarinan (ja vaikka sydämessäni yhä elää pieni katkeruus siitä, että kyseinen sarja on jäänyt kesken, sen rinnalle on syttynyt toivo lopun kirjoittamisesta). Disneyn klassikot sen sijaan... Koko kuluneen vuoden ajan olen aktiivisesti häiriköinyt niin kavereita kuin sukulaisiakin, mutta en sentään kaikkia (minkä aion korjata niin pian kuin suinkin!) Tottakai tänne tuloni oli aika merkittävä tekijä saalistuksen keskeytymiseen, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Kirjoitin osan tästä postauksesta edellispäivänä kun olin suunnattoman pahalla päällä (huomasitte varmasti alun aivan tajuttoman kärkevän sävyn...), mutta koska en ole enää, ette saa kuulla niitä mainioita juttuja jotka olivat niin uskomattoman tyhmiä ettei niille voinut kuin nauraa. Toisaalta itseironinen tyhmyys-huumori on juuri sitä parasta, koska se on niin älytöntä ettei siihen voi suhtautua vakavasti.
PÄIVÄN AIHE jonka takia yleensäkin tulin tänne jutustelemaan, on nano-kuukauden alku. NaNo, NaNoWriMo, (inter)National Novel Writing Month - jokavuotinen hel***ti, joka kuitenkin jostain mystisestä syystä saa kaikki kirjoittamisesta haaveilevat koukkuun ja palaamaan tuskaisaan tilanteeseen, joka vuosi uudelleen. (Selvästi itsetuhoista porukkaa siis, ja nyt ei puhuta vain suomalaisista.) Koska on se vähän käsittämätöntä, että vapaaehtoisesti haastaa itsensä kirjoittamaan 50 000 sanaa kuukaudessa! Eihän se voitto ole tärkeintä, mutta kyllä siitä ylpeä saa olla!
Seuraavan kuukauden aikana tulen varmasti monta kertaa valittamaan, sepittämään turhuuksia, kertomaan edistymisestäni ja ehkä myös esittelen parhaita paloja. Nanon ideana on kuitenkin heittää kritiikki sivuun ja vain kirjoittaa vaadittu sanamäärä. Myöhemmin on sitten korjailujen, hiomisen ja pilkunviilauksen aika. Mutta vasta kun marraskuu on ohi.
Nyt kun olen riittävän kauan lusmuillut, tehnyt pakollisen blogipäivityksen ja saanut hieman vertaistukea ja kannustusta Sannalta, voisin jatkaa siitä mihin viimeyönä jäin. 50 000 sanaa... 30 päivää... ~1667 sanaa päivässä... Damn. Mulla on... mitä? 500 sanaa? Jesh! YKSI PROSENTTI !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti