Päivä 5. - Mitä on rakkaus?
Mä mietin pitkään mitä haluun sanoo täst. Äsken kun mä luin kaverin blogista hänen ajatuksia siitä, miten hän ei halua rakastua enää koskaan kaiken sen sitoutumisen, mustasukkaisuuden, "me"-puheiden, itsensä menetyksen, "velvollisuuksien" ja toisten ihmissuhteiden muuttumisen takia, mä päätin avata oman sanaisen arkkuni. Mun monet kaverit ja tuttavat on viime vuosina sanoneet et heidän on vaikea ilmaista rakkautta ja kertoa toiselle, että rakastaa häntä ja hän on tärkeä, vaikka kyseessä olis vaan ystävä. Tai ehkä etenkin silloin. Kun mä mietin omaa suhtautumistani, mul tulee oikeastaan vaan mieleen mitä kaikkea mä rakastan. Äitiä, isää, sisaruksia, ystäviä, kavereita, tuttavia jotka haluaa tuntea paremmin, kirjoittamista, lukemista, musiikkia, vapautta, haaveita, muistoja... Kaikkea sitä, mitä en halua menettää.
Käsitteillä rakastaa ja olla rakastunut on mulle iso ero. Mun rakkaus on helppo ansaita. Ehkä turhanki naiivia, mut rakastan helposti, enkä koe sitä sen erityisemmin. Mä haluan pitää rakastamani ihmiset ja asiat mun elämässä, vaikka ne ei oliskaan joka hetki mielessä. Lyömätön sisäinen kontrollifriikkini pitää kiinni siitä, et kaikki on hallittavissa. Niinpä mä en koskaan ole ollut rakastunut, vaan vaikka rakastan übersuloistapörröistävaaleanpunaista fluffyä ja pusuja ja halauksia ja sydämiä, niin in real life se kauhistuttaa. Kerran vuodessa voi pitää suloisen ystävänpäivän (se päivä on muuten pahuksen aliarvostettu!) tai tällaista voi lukea/kirjoittaa/muuten vain seurata hiukan sivusta, mutta arkipäiväisesti (jo pelkkä jatkuva sivusta seuraaminen) saa mut haluamaan kauas. Ehkä sain pari vuotta sitte yliannostuksen koulukavereista eikä se ole menny vieläkää ohi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti