Mä opin tänään jotain erityistä. Nimittäin sen, miten muut ihmiset näkee mut. Voin kertoo et se on jännä tunne ja tosi vaikee selittää, mut tänää oli teatterikurssin eka kerta ja sen jälkeen bussissa mä tajusin yhtäkkii et musta on tullu paljon paljon paljon rohkeampi ku mitä tiesinkää. Oon aivan tajuttoman ylpeä ittestäni!
Päivän aiheeseen tää liittyy sillä tavalla et (ylläripylläri) sain uusii kavereita. Tottapuhuen mul jäi niistä hyvin hämmentyny olo, koska yleensä mä olen niitä, jotka pysyy siin syrjäses porukassa eikä huomion keskipisteessä. Onnittelen itteäni jo siitä et oon oikeesti vähä vähältä voittanu mun esiintymiskammon ja yllätyin iteki, ku en saanu mitään kohtausta tuol kurssil ku mun piti tehdä jotain, vaiks vähän kauhistelinki, mut osasin jopa ilmasta mielipiteeni ja puhua ilman et joku puhu ensin mulle. Olin vaan oma itteni enkä ajatellu millasenkohan kuvan noi nyt musta saa ja annoin palaa :) Se oli ihan mielettömän hämmentävää tajuta et noi oikeesti haluaa mut mukaan niiden porukkaan ja se ykski sanoi et täl kurssil on hyvä syy ilmaantuu paikal ku on niin mahtavaa porukkaa. o_O
Aina kun menettää kaverin saa uusia tilalle jos vaan on aktiivinen eikä ryve jossain omas kolossa sosiaalittomana. Silti seki sanonta ystävistä pitää paikkansa et ekat on kultaa ja toiset hopeaa, eli vanhat kaverit on kummiski uusia arvokkaampia eikä niitä saa unohtaa. Peruskouluaikana mul ei ollu kauheesti kavereita ja siks totuin pitää kiinni niist harvoista jotka sain. Se ei kuitenkaa ole niin hyvä juttu myöhemmin, koska niinku mä oon huomannu, kaikki ihmiset ei vaan pysy sun elämässä lopun ikää.
Nyt mul on kolme sellasta ihmistä joista en luovu ku väkisin, mut se on ihana ajatella et vaikka jotku ihmiset vaan käväisee elämässä, ne on osa nimenomaan just sitä elämänvaihetta ja niitä voi myöhemmin muistella lämmöllä eikä haittaa vaikka tietääki etukäteen et jonain päivänä ei enää tunne niitä :) Tärkeintä on vaan se et sä tunnet ne nyt ja nautit siitä ajasta joka teillä on yhdessä. Mä oon menettäny liian monta älyttömän tärkeää ihmistä, mut oon koittanu ottaa niistä opikseni enkä tee samoi virheit uudelleen. Jokainen tuttu ihminen vaikuttaa toistensa elämään ja loppujen lopuks noiki on tehny musta vahvemman. Kyl kaikesta aina jotenki selviää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti