Rakkautta on monenlaista; voi rakastaa kumppaniaan, ystäväänsä, perhettään, lemmikkiään, tavaroitaan tai mitä tahansa muita itelle tärkeitä asioita.
Mun eka rakkauteni oli matkustaminen.
Mä olen matkustellut ihan pienestä pitäen. Mun isovanhemmat asuu aika kaukana ja suvun mökki on siellä lähettyvillä, joten yleensä vähintään kahdesti vuodessa - kesälomalla ja jouluna - ollaan perheen kanssa menty sinne. Monesti me ollaan käyty myös lapissa laskettelemassa; ekalla kerralla olin ehkä yksvuotias. Mä päätin jo pienenä, että tuun matkustelemaan paljon 'kun oon iso'. Siihen aikaan se tarkoitti suunnilleen sen ikäistä kuin 10 vuotta vanhemmat serkut oli eli 16-19v. No voihan joku sanoa, että oon matkustellu paljon, mut aika kaukana se silti on mun ja serkkutytön tavoitteesta lähteä maailmanympärysmatkalle... Silti se suunnitelma on voimassa edelleen, tähän vaan tuli pieni muutos sellaisten asioiden takia, joihin ei aikoinaan uhrannut ajatustakaan. Kuten opiskelut. Ja raha. Ja kaikki muu elämä.
Isoin muutos mun elämässä oli se kun meidän perhe muutti Sveitsiin, Geneveen. Isä sai sieltä työtarjouksen ja asuttiin vuoden verran lähellä Ranskan rajaa. Mä ja mun pikkusisko käytiin sikäläistä esikoulua ja opittiin aika nopeesti puhumaan ranskaa. Tykättiin jopa puhua sitä keskenämme kun leikittiin pikkuautoilla! Jotenki oli shokeeraavaa palata takas Suomeen. Kai sitte niinkin nuorena voi iskeä kulttuurishokki? :D Joka tapauksessa mä tiedän, että osa mun sydämestä jäi sinne lopullisesti <3. Joitaki vuosia myöhemmin me tehtiin pieni euroopankiertue Keski-Euroopassa. Mä en muista siitä paljon mitään, mut sen kumminkin, et oli ihanaa palata tuttuihin maisemiin, vaikka tällä kertaa oltiinkin pelkkiä turisteja.
Me ollaan myös oltu kolmesti Kanariansaarilla, kesälomareissulla Norjassa, pari kesää sitten Roomassa ja kaks joulua sitten Thaimaassa. Thaimaaseen meneminen oli eka kerta, kun mä pääsin Euroopan ulkopuolelle- Se oli niin erilainen kokemus, mut jotenki koin että kaks viikkoa on vähän turhan pitkä lomamatka, kun koti-ikäväkin ehti iskeä. Kymmenen päivää olis sellanen optimaalinen. Kaiken tän reissailun tuloksena oon oppinu arvostamaan entistä enemmän Suomea kotimaana. Meillä on täällä ihan älyttömän hyvin asiat ja vaikka parannettavaa aina löytyykin, suurimpaan osaan asioista me voidaan itse vaikuttaa. Siis lukuunottamatta kaamosta ja säätilaa. Esimerkiksi just se, et vaikka ei taaskaan saatu lumista joulua, vaikka mun mielestä sekin on parempi... Jouluun ei vaan sovi palmut ja hiekkarannat ja 30 asteen helle. Uudenvuodenvaihteen voi kyllä viettää muuallakin, fiilis on usemmiten aina sama riippumatta sitä missä päin maailmaa ollaankaan!
Perhelomien lisäksi oon ollu maailmalla itsekseni joka vuosi 8. luokalta alkaen koulumatkoilla ja muiden seuralaisten kanssa. Kasilla olin koulujen ystävyysvaihdossa Ranskassa, ysin jälkeisenä kesänä tanssin esiintymismatkalla Saksassa, syyslomalla lukion alettua ekaa kertaa(!) Virossa serkkuperheen ja isoäidin kanssa + kevätpuolella koulumatkalla Lontoossa, lukion kakkosen syyslomalla kaverin perheen mukana Espanjassa + kevätpuolella koulukurssilla Italiassa. Yleisesti ottaen vanhemmat maksoi tuohon saakka mun matkani ja toisinaan mä maksoin osan/puolet, mikä toimi erittäin hyvin =)
Mun piti päästä vaihto-oppilaaksi lukion kakkosvuoden ajaksi, mut se sitten peruuntui ja se on mun tähänastisen elämäni isoin pettymys... Oon kuitenkin päättäny et mähän muuten toteutan unelmani ja meen vielä jonain päivänä vaihtoon - tai nyt todennäköisemmin opiskelemaan ulkomaille.
Viime vuos oli ihan rauhallista tän matkustamisen osalta, kunnes aika spontaanisti keväällä päätettiin Aien kanssa lähteä kesällä Lontooseen muutamaksi päiväksi. Oli upea reissu, se täytti kaikki odotukset - ja vei muuten myöskin kaikki mun rahat. Siis ihan kaiken. Ennen matkaa siirsin toiselta tililta kaiken käyttötilille ja erittäin onnistuneesti ne myös käytettiinkin, kaiken käteisen lisäksi. En tiedä paljonko rahaa siellä olisi ollut, jos en olisi aina vähän kerrallaan käyttänyt aikaisempien matkojen rahoittamiseen, mutta ihan nätisti se näin monta vuotta kesti ennen tyhjenemistä. Saa nähdä miten kauan menee ennen kun mulla on tarpeeksi rahaa seuraavaan reissuun, mut Lontoon matkasta tuun ehkä kertomaan myöhemmin lisää jossain vaiheessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti