Viimeinki mä pääsin muuttamaan pk-seudulle, mut se oli ainoastaan vähän surullista. Haikeaa. Ja erittäin vaivatonta. Koko edellisviikon mä odotin päivä päivältä enemmän et pääsisin muuttamaan ja vihdoinki lauantaina tuli tilaisuus kun porukat hilpaisi mökille ja jätti mut kotiin kakkosauton kanssa. Olin just sitä edellisenä päivänä palannu leiriltä jossa olin ollu kaitsemassa kymppivuotiaita kahdessa erässä ni ei kiinnostanu mennä heti jonnekin. Me isoset oltiin niitä raihnasia vanhuksia joilla ei oikeen mikään pelannu ja muuten vaan oltiin kovin särkyisiä ja kipeitä ja väsyneitä. Mua silti jaksoi lapsettaa! Tässä hiukan kuvastoa leiriltä:
Näin ihanat kruunut me valmistettiin.
Ja rytmimunat :) Tuo kelta-sininen on Jennan, joka oli kans isosena.
AARRE!
Tuttu paikka, tuttu rakennus - isosleireillä ollaan monesti oltu siellä.
Parasta oli kummiski päästä kyläilemään mun oman riparin mökissä Eräkämpässä <3
Seuraava viikonloppu meni muuttaessa, pk-seudulla muuttokamoja purkaessa ja serkun rippijuhlissa. Jäin seuraavaan keskiviikkoon asti vaikka Wendy lähti jo sunnuntai-iltana Eliaksen kaa purjehtimaan, sit piti palata Turkuun hoitelee asioita. Saatiin yo-kuvausten koevedokset takas ja niistä tuli tosi hienoja. :) Tänään mä sitten menin ilmoittaa mitkä kuvat halutaan tilata ja huomenna pitäis hankkia kiitoskortit.
Saaristo Open ja sen jälkeinen leiri sai mun niskat ja äänen todella huonoon kuntoon, joten viimeinki äiti varas mulle sen kiropraktikon jolle mun piti mennä jo talvella. Olin siellä maanantaina ja uudelleen tänään. Ens viikolle mulla on vielä aika, mut sit pitäis selvitä omin nokkineni. Heti ekan kerran jälkeen oli jo paljon kevyempi olo mut toivoisin et toi viiminen kerta sais nää viimisetki nikamat liikkumaan. Ääniki alkaa jo olla normaali, imusolmukkeet vaan tuntuu edelleen turvonneilta. Jotain ihme jälkiseurauksia... Kuhan en mitään kesäflunssaa sais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti