Pahoittelut, oon taas jumittanu hiljaisuudessa. Toisinaan jopa kirjaimellisesti. Oon jännästi löytäny elämästäni ihmisiä, jotka oon täysin unohtanu. Kuinka anteeksiantamatonta! Ehkä just sen takia tykkään ystävänpäivästä... Se saa ajattelemaan. Edes kerran vuodessa. Yhden hetken. Oon ihan tajuttoman onnekas! Voin olla ihana ja hauska ja nauttia ihmisten seurasta, mut kyllä parasta on se kun näkee ettei hetken ero haittaa mitään. :) Aina voi pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Tehdä tajunnanräjäyttäviä tulevaisuudensuunnitelmia (ja btw, tätä nykyä musta on tullu niiden suhteen hyvin lahjakas, kiitos mun supermegahypermahtavan tiimin <3) ja muistaa ottaa yhteyttä enemmän.
Mulla on ollu pikkutytöstä asti salainen unelma, joka toteutui tänään. Sain ystävärannekkeen. :) Niin pieni asia, mut se ajatus siinä takana... Oon onnellinen. :)
Turku & minä & kuokkiminen penkkari-abibileisiin & rakkaat ystävät = <3
Love you honey!
VastaaPoista