Eilen sain aikaseks vaan parisataa sanaa mut muuten oon hienosti aikataulussa! Tänään tavoitteena rikkoa toi 30,000, HUI! Ihan rehellisesti sanottuna jo nyt oon kirjottanu pidemmän tarinan ku koskaan ja fiilikset nousee joka päivän myötä. Välillä takkuaa, välillä ei mikään suju. Eilisen ongelma oli lähinnä siinä et aamulla mä kirjotin übersöpön kohtauksen--ja sit kone sammu ja se kaikki katos. Oon vieläkin aika pettyny, mut yritän kirjottaa sen uudestaan. Sisko kommentoi just et näytän surkealta. :'D No ei ihme! Kyl mä tästä piristyn sit ku saan taas kunnon draivin päälle ja pääsen ton kohtauksen yli.
Plus mul on ehkä vähän haikee olo vieläkin. Selasin viime yönä vanhoja fb-päivityksiä ja iski ahdistus ku kaikki on muuttunu niin paljon. Niitä lukiessa nauratti, muistin hetkiä joina kirjoitin niitä ja mun ympärillä oli rakkaita ihmisiä, joita ikävöin. Ihme kyllä oon tätä nykyä huomattavasti sosiaalisempi, mut edes sata ihmistä ei voi korvata yhtä, jos se yksi on tärkeä. Tottakai elämässä pitää mennä eteenpäin ja joskus tiet vaan vie eri suuntiin, mut mua pelottaa ja ikävöin ja menettäminen on aina kurjaa. Haluisin palata ajassa takas ja tehdä asiat eri tavalla, mut tiiän myös et useimpiin en voi vaikuttaa ja nekin hetket joita rakastin... en olis voinu nauttia niistä yhtään enempää.
Nanoilu on vähän niinku opiskelu. xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti