Kurpitsajuhla ja 2 175/50 000

Vähemmän yllättäen marraskuun eka meni pitkälti täysin ohi, paitsi et sain Nanon hyvällä mallilla alkuun. Mun unirytmi on hyvin iltapainotteinen ja vaikka heräisinki ennen puoltapäivää, esim just kasilta, en tee mitään ennen ku on taas pimeää. Neljältä on jo hämärää enkä yhtään kadehdi niitä, jotka ovat juuri päässeet koulusta kotiin, päivät tuntuu kovin turhilta tällä valomäärällä. Siitä huolimatta, että syksy on melankolian aikaa, mä en voi sanoa inhoavani sitä. Marraskuu alkoi ja NaNo. Ulkona on pimeää, kylmä, kosteaa, ja sade on huuhdellut pois syksyn värit.
Kuun vaihtuessa mä kirjotin, mulla oli villasukat, pari kynttilää ja uunituoretta leipää, eikä mikään vois olla ihanampaa.

Nyt takana on kolme iltaa Halloween-bileitä ja rakastan näitä ihmisiä. Tulin pk-seudulta Tampereen kautta Turkuun ja nyt istun viinilasi kädessä ja pohdin et miten ihmeessä olinkaa suunnitellu mun päähenkilön suhdekuviot... Tämän vuoden nanoidea: älä suunnittele, kirjoita niistä mitä suunnittelit monta vuotta sitten. Hei jee!

Valitus nro 1:
   peppu puutuu. Oikeesti au! Mun istumalihakset on surkeesti surkastunu lukion jälkeen ja kaipaan kotiin et voin mennä keskiyöllä lenkille jos mieli tekee... Porukoilla en ihan kehtaa, mut thankgod Katja lupas repii mut huomenna mukaansa.
Valitus nro 2:
   oon niin pahasti jäljessä mun sanamäärässä! Onneks asia on viel helppo korjaa (mieluiten huomenna) mut oon taas järkänny itelleni elämää ja.... noni jee, vuorokausikin vaihtui. x)