Luin tänää vanhaa au pair -blogiani ja nauroin. Niin moni asia oli niin eri tavalla ja niin moni asia ei ole muuttunut yhtään. Olin unohtanu miten hukassa se ihminen oli. Ei sillä ettenkö edelleen olis jokseenkin hukassa, mut ihan eri tavalla kuin silloin. Oon ikäänkuin asettunut tänne.
Rehellisyyden nimissä on todettava et en oo aina ihan tyytyväinen. En jotenki koe et tää olis sitä elämää mitä haluisin, mut oon liian laiska muuttaakseni mitään. Typerää, koska tiedän hyvin et teen sen vaan siksi koska a) nykyinen on niin helppoa, b) en halua aiheuttaa pahaa mieltä/vaikeaa tilannetta mun kämppikselle, c) mun kämppis on oikeasti maailman ihanin ja meiän yhteiselo on tosi sujuvaa, d) asun todella hyvällä paikalla todella halvalla vuokralla.
Mitä mä sitten haluisin?
Niin ihana kämppis kuin mulla onkin, mun tarttis päästä eri piireihin. Tarviin jonkin muutoksen tähän ja oon vähänniinku kasvanu ulos nykyisestä elämäntilanteesta. Tarviin enemmän tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti