Kevättä rinnassa. Ainakin jossain sydämen perukoilla.
Tää blogi on ollu pitkällä tauolla. Mun elämä onnistui jostain syystä tekemään valtaisan hypyn aivan äärilaidalle, enkä mä ole ollut viime kuukausina yhtään oma itseni. Tai oikeastaan olen, mut en se, jonka kanssa oon tottunu elämään ja toimimaan ja jonka muut ihmiset on oppinu tuntemaan. Mä en ole ehkä ikinä ollu näin rehellinen itselleni tai antanu näin paljon aikaa itseeni keskittymiselle - ja jos oon edelleen rehellinen, se osoittautui tosi huonoksi ideaksi. Siis _todella_ huonoksi. Ehkä mun olis pitäny tehdä se jo ajat sitten... Joka tapauksessa, oli jo aikakin. Mä en voinu enää vältellä sitä, niin huono ajoitus kuin tällä olikin. Yksi kerrallaan lopettelin koulun ja harrastukset ja vieraannuin tutuista kuvioista. Nyt on vaan tosi yksinäinen olo ja yritän etsiä jonkinlaista ulospääsytietä tästä kaaoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti