Missä minä olen?

Hämmennyn. Viime syksy oli jotain suunnattoman hienoa, ihan unen kaltaista. Hetkittäin mietin olenko ollenkaan hereillä, mut siitä on jäljellä ihmisiä ja asioita, jotain minkä kanssa jakaa kokemus. Suomeen palattua mun blogipäivitykset on ollu paljon tyhjempiä ja tylsempiä... Niin, ja fandompainotteisia. Puhumattakaan siitä miten harvoin kirjotan. Tartun hetkiin repien, raastaen. En ole ehtinyt, jaksanut, osannut kertoa mitään. Imen kaikki hetket kuiviin, viimeiseen pisaraan asti, ja jään odottamaan seuraavaa. Ihan sama, kunhan saan jotain irti. Kesä oli hyvin sokerinen ja aurinkoinen ja ystäväpainotteinen. Lähes täydellinen. Sellainen, jonka ottaisin takas koska vaan, vaikka on loppuunkulutettu olo. Hämmentävästi syksy on kulunu pitkälle. Kohta on taas Nano... Luulin et kesän jälkeen olis tylsää ja erakoituisin, mut jos mun energia ei olis menny auringon mukana, en edes huomais kesän loppuneen. Ystävät on kovin ihania ja tulossa on monta ihanaa juttua mitä odottaa. <3 Oon vain kovin väsyny.

http://www.youtube.com/watch?v=S3HVl4zXOyI

Oon silti leikkiny hyvin reipasta, lenkkeilly ja hellitelly teellä ja raahautunu ihmisten ilmoille aina kun kestän olla sosiaalinen (minkä seurauksena oon puhunu ihan liikaa ku oon ollu ensin tyylii viis päivää vaiti). Keksin myös hyvän NaNoWriMo-aiheen, ainoastaan Spotify on hankala, kulutan ajan umpeen liian nopeasti ja vastustan ajatusta premiumista.