On kylmä. KYLMÄ!
Jepjep. Heihei kesä, tervetuloa talvi. Näin iltojen pimetessä ja pakkasen hiipiessä ikkunan alle kolkuttelemaan, mä vedän villasukat jalkaan ja rakennan pesän sänkyyni. Kohta on Nano, hiphei, jeejee! Vapaaehtoinen kidutustraditio johon jälleen osallistun ja jonka jälleen häviän - paitsi et TÄLLÄ KERTAA oon varustautunu asianmukaisesti, valmistautunu hyvin ja aion oikeesti voittaa sen. Mul olis sata ja yksi asiaa mitkä pitäis tehdä sitä ennen, mut oon semisti varma et selätän ne alta aikayksikön (Koska hei, ei se niin vaikeeta ole jos ei mm. jää lukee niit blogeja. Tai opettele koukkuuntuu Tumblriin. Tai selaa sadannetta kertaa Facebookia jossa ei tapahdu mitään ennen kello neljää jolloin ihmiset pääsee kouluista ja töistä ja pääsee majottautuu koneen ääreen.) ja mul on pari sotasuunnitelmaa siltä varalta et jokin menee pieleen.
Tämänkertaisen Nanon aiheesta ei tietoakaan, valitettavasti. Ilmoitan kun päätän ja valittelen tänne tasaiseen tahtiin ku sanamäärä kasvaa blogissa mut ei tekstissä. (Paitsi et sehän muuten kasvaa, se on saletti.) Juoniongelmat sen sijaan on tähdellisempi ongelma. Sillekin on pari varotoimenpidettä, riippuen tosiaan vähän aiheesta. Mua ärsyttää niin paljon ku mul oli valmis aihe ja kivasti taustatietoa ja juontaki kehitelty - ja sit saan ihan kauheen inspiksen yhestä Lintsin esimiehestä ja lähen jatkaa mun 15-vuotiaana keksimääni originaalitarinaa! Inspiraationlähteet on aina hyvä juttu mut why now???
Antti Tuisku - Marraskuu
Huudatan tota about täysillä ja mieli on vähän parempi. :D Ihan vaan siks et rakastan NIIN PALJON sanoja "repaleisen lokakuun". Ahh. <3 Sulaa rakkautta.
Pakollinen odotus-fiilistely kuuluu myös tälle: The Clash - London Calling. pörrrrwwwhhh<3 x3
Juice Leskinen - Syksyn sävel
Joobs. Tänäiltana Linnanmäen työntekijöiden päätöstilaisuus, pukukoodi ja fiiniä ruokaa!
~ Ohops, jo toisen kerran tällä viikolla! En maininnukaa et Mikael kutsu mut keskiviikkona ihan yllättäen Bio Rexiin, jossa oli joku yrittäjille suunnattu tilaisuus. Päästiin hänen äitinsä kautta ja siel oli ehkä ylellisin valikoima ruokaa mitä oon _koskaan_nähny (ja mä oon sentään nähny vähän kaikenlaista). Pelkkä alkupala... No, se oli sanoin kuvaamaton. Joku 10-metrinen seisova pöytä täynnä vateja kukkuroillaan mitä erilaisempia ja hienompia ruokia. Ja se oli siis pelkkä alkupala. Sääli ettei mulla ole kuvia mut siinä kohtaa meillä oli kiire a) syödä mahdollisimman paljon b) nauttia ruuasta mahdollisimman paljon c) jutella vähän kaikesta mahollisimman paljon d) syödä mahdollisimman nopeasti ja e) katsella ympärillemme ja ihmetellä sitä ylellistä fiilistä ku syötiin coctail-pöydän ääressä fiinissä ympäristössä ja kaikki oli vaan niin hienoa. Arkipäivän hehkeitä hetkiä. Mä _onneks_ olin kerranki kattonu aamulla mitä päälleni laitan... Te tiiätte miten mä mä saatan lähtee kotoa ihan minkä näköisenä vaan. :'D Ja kuten sanottu, tähän ei ollu mitään ennakkovaroitusta. Mut ajoitus osui kohdalleen, näytin ihan sievältä, mulla ei ollu meikkiä paitsi vähän huulipunaa ja oli jotenki tyylikäs olo ku narikan herrasmiehet laitto kaikille leideille takit päälle. ;)
Tän jälkeen kyllä heräsin sen verran et ehkä vastedes alan useemminki miettii miltä mahdan näyttää... xD Kauhutarinoita kyllä riittää, mut minäpä kehtaan. Eikä edes nolota (vaikka tiiän et muutamia munkin edestä, ootte söpöjä<3) mut kyl mä sit olisin hävenny, jos olisin joutunu tonne yöpaidassa, kollareissa ja feecehupparissa. ~Tätä en tietenkää tekis missään muualla ku Turun tapaisessa tuppukylässä. Kaikella rakkaudella. :3 En tiiä mikä ton esimerkin idea oli? Ehkä varoitus siitä et mulle ei kannata järjestää yllätyksiä, oon liianki taitava feilaa niitä ja mun kauhuskenaarioon kuuluu se et joskus joku viel järjestää mulle yllätyssynttärit ja just sillon mä satun matkustaa toiselle puolelle maailmaa tai saavun superhienoon paikkaan samalla tyylillä ku Mia Prinsessapäiväkirjat 1-leffan lopussa. Miinus se et en edes tiiä mihin oon tulossa. :'DD
Antti Tuisku - Marraskuu
Huudatan tota about täysillä ja mieli on vähän parempi. :D Ihan vaan siks et rakastan NIIN PALJON sanoja "repaleisen lokakuun". Ahh. <3 Sulaa rakkautta.
Pakollinen odotus-fiilistely kuuluu myös tälle: The Clash - London Calling. pörrrrwwwhhh<3 x3
Juice Leskinen - Syksyn sävel
Joobs. Tänäiltana Linnanmäen työntekijöiden päätöstilaisuus, pukukoodi ja fiiniä ruokaa!
~ Ohops, jo toisen kerran tällä viikolla! En maininnukaa et Mikael kutsu mut keskiviikkona ihan yllättäen Bio Rexiin, jossa oli joku yrittäjille suunnattu tilaisuus. Päästiin hänen äitinsä kautta ja siel oli ehkä ylellisin valikoima ruokaa mitä oon _koskaan_nähny (ja mä oon sentään nähny vähän kaikenlaista). Pelkkä alkupala... No, se oli sanoin kuvaamaton. Joku 10-metrinen seisova pöytä täynnä vateja kukkuroillaan mitä erilaisempia ja hienompia ruokia. Ja se oli siis pelkkä alkupala. Sääli ettei mulla ole kuvia mut siinä kohtaa meillä oli kiire a) syödä mahdollisimman paljon b) nauttia ruuasta mahdollisimman paljon c) jutella vähän kaikesta mahollisimman paljon d) syödä mahdollisimman nopeasti ja e) katsella ympärillemme ja ihmetellä sitä ylellistä fiilistä ku syötiin coctail-pöydän ääressä fiinissä ympäristössä ja kaikki oli vaan niin hienoa. Arkipäivän hehkeitä hetkiä. Mä _onneks_ olin kerranki kattonu aamulla mitä päälleni laitan... Te tiiätte miten mä mä saatan lähtee kotoa ihan minkä näköisenä vaan. :'D Ja kuten sanottu, tähän ei ollu mitään ennakkovaroitusta. Mut ajoitus osui kohdalleen, näytin ihan sievältä, mulla ei ollu meikkiä paitsi vähän huulipunaa ja oli jotenki tyylikäs olo ku narikan herrasmiehet laitto kaikille leideille takit päälle. ;)
Tän jälkeen kyllä heräsin sen verran et ehkä vastedes alan useemminki miettii miltä mahdan näyttää... xD Kauhutarinoita kyllä riittää, mut minäpä kehtaan. Eikä edes nolota (vaikka tiiän et muutamia munkin edestä, ootte söpöjä<3) mut kyl mä sit olisin hävenny, jos olisin joutunu tonne yöpaidassa, kollareissa ja feecehupparissa. ~Tätä en tietenkää tekis missään muualla ku Turun tapaisessa tuppukylässä. Kaikella rakkaudella. :3 En tiiä mikä ton esimerkin idea oli? Ehkä varoitus siitä et mulle ei kannata järjestää yllätyksiä, oon liianki taitava feilaa niitä ja mun kauhuskenaarioon kuuluu se et joskus joku viel järjestää mulle yllätyssynttärit ja just sillon mä satun matkustaa toiselle puolelle maailmaa tai saavun superhienoon paikkaan samalla tyylillä ku Mia Prinsessapäiväkirjat 1-leffan lopussa. Miinus se et en edes tiiä mihin oon tulossa. :'DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti