Mun käsi tuoksuu tutulta ihmiseltä. Pidän sitä suun ja nenän edessä ja muistan miten erilaiselta ele näytti eilen. On lohduttavaa saada todisteita siitä, että on oikeassa, vaikka tietääki ettei nyt ole oikea aika. Hävettää myöntää, että menin tuhlaamaan rahojani vaatteisiin vaikka mun piti säästää reissailua varten. Mutta kun löysin talvitakin jota oon metsästäny kaks viime talvea ja tiestin, että jos en osta sitä nyt, en osta sitä ikinä. Ja talvella harmittais. Ostin kans pari muuta tarpeellista juttua (ja kun sanon tarpeellista, tarkotan sitä myös - vaikka tunnustankin ostaneeni myös pari tarpeetonta mutta muuten niin kivaa juttua niiden lisäksi).
Etis-pojat oli yökylässä vaikka niiden ei pitäny. Onneks täältä löytyy yhä nukkumapaikkoja muillekin kun mulle ja kun Wendykin oli porukoillaan töitten takia niin meillä ei ollu mitään tilaongelmiakaan. Mä tosin nukuin tuskin silmäystäkään, mulla on taas adrenaliiniryöppy päällä ja epäilyttää mitä muuta siitä seuraa. Halauksia. Tarvitsen niitä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti