Mä olen nyt vihainen

On terveellistä olla joskus vihainen.

Mä en ole sitä usein ja silloin harvoin kun oon (no välistä useamminkin, riippuu muista), se on sitä epäterveellistä laatua, koska syynä ei ole varsinainen suuttuminen vaan loukkaantuminen. 7/10 tapauksista johtuu perheestä. Ehkä oon vaan perheen herkkä lapsi ja muut on niitä äkkipikaisia, mut... Tuun vihaiseksi siitä että joku satuttaa mua. On se sitte tapahtunu tietämättään tai tahallaan, mun mielestä se on väärin. En mä vaadi muuta kuin että kyseinen ihminen tajuaa mitä on tehny/sanonu ja on pahoillaan siitä. Tietyt ihmiset ei ikinä tajua, ja siks ne luulee et oon vaan pitkävihainen. Oikeesti haluan vaan et se joka on tehny jotai korjaa tilanteen. Ei sijaisihmisiä. En halua tuntea itteäni satutetuksi, sitä on ollu elämässä liikaa.

Toisinaan elämä ja ihmiset on ärsyttävimpiä ikinä. Pahimmissa tapauksissa on vihainen itselleen. Se on masentavaa. Parhaissa tapauksissa suuttuminen saa toiset ajattelemaan käytöstään. Rehellinen riitely antaa itselle mahdollisuuden hengittää ja sanoa asioita joita ei muuten sanois, ettei sitä tulkittais riidan haastamiseksi. Sellasesta riitelystä mä tykkään. Kun voi sanoa asioita jotka painaa mieltä (ihaninta on jos luottaa toiseen niin paljon et voi puhua pikkujutuista koska vaan). Kunnon riita voi puhdistaa ilmaa. Tykkään sanoilla käydystä tahtojen taistosta mut perimmältään kuitenki välien selvittelystä. Inhoon sellasta missä ideana on sanoa mahdollisimman pahasti ja huutaa mitä sylki suuhun tuo. Siinä ei ole mitään pointtia. On parempiaki tapoja purkaa pahaa oloa. Selittäminen, halaaminen, suklaa, tee ja hetki täysin kiireetöntä aikaa tärkeiltä ihmisiltä.

Joskus, mulle äärimmäisen harvoin, mut esim. nyt, voi olla ihan vaan puhtaasti vihainen jostain ilman aggressiota. "Hei oon sulle vihainen, sä oot tehny ihan helvetin tyhmästi, mut kyl mä kohta lepyn. Jos vaan viittisit olla jatkossa tekemättä näin. Pysy nyt hetki aikaa poissa koska mä en tahdo olla sun kanssa." -Ja sit elämä jatkuu eikä mitään. On hyvä et saa olla rauhassa vihainen kun siltä tuntuu. Tietysti on joitain vakaviakin juttuja joita ei ihan hetkessä unohda mut niitä kannattaa miettiä vaan sillon kun vituttaa äärimmäisen paljon ja muulloin vaan jättää ajatuksissa taka-alalle. Kaikkea ei tarvii unohtaa, kunhan menneillä ei pilaa elämäänsä.