Olen rakastunut värikkäisiin farkkuihin. Minä, joka vihaan farkkuostoksia, olen hämmentynyt ja kiertelen kuin kissa kuumaa puuroa heti kun näen vaatekauppojen farkkujen värikirjon. Tahtoisinko kirkkaan punaiset vai vihreät vai tummanvihreät vai keltaiset vai oranssit vai kenties lilat?
Olen rakastunut musiikkiin. Taas. Uudestaan. Syksyt on pyhitetty englanninkielisille kappaleille, mutta nyt on vielä kesä ja rakastan suomen kaunista laulua korvissani.
Olen rakastunut sitruunoihin. Alahuuleeni puraisemani haava on yhä auki, mikä tekee syömisestä aika jännää taiteilua, mutta en voi vastustaa ihanaa kirpeyttä.
Olen rakastunut suklaaseen. Kerroinko jo Fazerin uutuusmausta mansikka-vanilijasta? Rakastan. Ja sulanut suklaa jonka laittaa jääkaappiin maistuu kylmänä entistäkin taivaallisemmalta.
Olen rakastunut hevosiin. Kymmenen vuotta sitten saadun hevoskärpäsen pureman jälkeen tuntuu oudolta ajatella ratsastusta kun sydämessä on edelleen sama kaipuu. Löysin Espoo-kodin lenkkireitin varrelta tallin ja herään aamuisin uneen jossa pääsen tallihommiin ja haluan lähteä sinne heti.
Olen rakastunut aurinkoon. Tarvitseeko siitä muuta sanoakaan? Itken verta jo valmiiksi ikävästä. Tälvi, älä tule. Aurinko, älä mene. Haluan pitää sinut kasvoillani ja sydämessäni ikuisesti.
Olen myöskin rakastunut reissailuun. Sydämeni halajaa maailmalle. Riudun yksinäni yön pimeinä tunteina ja palan halusta ottaa ja lähteä. Nyt. Heti. Huomenna. Pian. Niin pian ettei tarvitse odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti