TJ 10

Kolme päivää pk-seudulla. Sen jälkeen seittemän päivää Turussa. Pieni pakkauspaniikki alkaa iskeä mut ei mitään lähtöpaniikkia (vielä). Tänää tapasin Juhanin ja Mikon kaiketi vikaa kertaa vuoteen ku oli Mikon YO-juhlat (se oli IBllä)... Oskuki oli siellä mikä oli hauska yllätys. Viime kerrasta on melkeen vuosi. :p Wendyä sentään tulee vielä nähtyä ennenku Espoo saa hetken hengähdystauon. Ihan ansaitusti.

Nyt oon väsyny koska tulee näin negatiivista ajattelua, oikeesti mä en vaihtais mun osaa kehenkään. Mut... En voi uskoa et oon oikeesti jättämässä tän kaiken ja hylkäämässä noin ihanat ihmiset. Kyllähän ne täällä pysyy eikä minnekään karkaa... mut mitä jos...? Ei musta perheestä eroaminen tunnu kamalalta, mä tiedän et ne tulee olee aina mun elämässä. :) Mulla on jo nyt ikävä Espoon poikia hulluine juttuineen, etenki noita kahta. Oon ehkä liianki tottunu siihen et niille saa aina soitella ja pääsen aina välistä yllättämään niitä mitä eriskummallisimmilla tempauksilla.

Mä en ole tainnu mainita siitä miten hyvä maine mulla on noiden koulussa Etiksessä? Jooh... :D Tuli tuolla muisteltua menneitä aika paljon, esim. oon nukkunu Etiksen Tyrmässä, leikkiny hippaa koulussa, osallistunu niiden koulukuvaukseen, aiheuttanu kaikella tapaa naurua ja paheksuntaa, tuonu lauman turkulaisia tuhoamaan Esplanadi-puistoa, ilmaantunu tuomiokirkkoseurakunnan tapahtumiin varoittamatta, pelänny uusissa paikoissa nukkumista ja ukkosta, eksyilly luvattoman paljon ja hmmm oon kans rikkonu lopullisesti valmiiksi rikki olleen ovenkahvan ja suihkun sekä aiheuttanu muutenki jos jonkinlaista päänvaivaa.

Näin kauniisti esitettynä. Espoolaisilla ja helsinkiläisillä ei oikeastaan pitäis olla mitään syytä kaivata mua takas (paitsi tietty siks että mä olen niin mahtava ja hurmaava ja ihana ja fiksu ja söpö ja halittava ja pieni ja hauska ja ylipäätään kaikella tapaa loistava persoona). Että oikeasti ne vaan tykkää siitä kun oon niin armoton yliutelias raivostuttava sählä enkä vaan ikinä osaa. Pörris. Olin jo unohtanu ton lempinimen. :)