Väsyttävää.
Yksinäistä.
Näillä sanoilla kuvailisin viimeisimpiä päiviä. Odotan koko ajan et tapahtuis jotain suurta, vaikka mun aina-niin-järkevät aivoni kertoo ettei sellaisia kannata odottaa ellei itse tee jotain niiden eteen. Silti... Jotain tapahtuu. Kohta. Mä en tiedä mitä se on mut koitan pysyä nahoissani tässä odotellessa ja keksiä muuta ajateltavaa sen sijaan että vaan istun ja hermoilen.
Vuodatuksen blogimuistutukset alkoi toimia taas ja muistin asioita joita oon kaivannu: Sharran blogin lukemista (sitä tuli kyylättyä niin monta vuotta), viime kesän intohimoista "jos kerran IB-oppilaat kykenee siihen kolmessa vuodessa niin varmasti mä tartten ainoastaan yhden tylsän puolivuotisen" -suunnitelmaa CAS-pisteiden suorittamisessa, biisejä jotka olin unohtanu...
Tässä edellisen blogin viimeisin päivitys. Mikään ei ole muuttunut kymmenessä ja puolessa kuukaudessa, miten omituista. Ainoastaan kirjoituksia ei ole tiedossa.
"Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin +22C 'helteillä'. Hetken aikaa sai todella nauttia lämmöstä. Puut alkavat vähitellen olla kauneimmillaan värikkäässä lehtiverhossaan ja aurinko saa ne näyttämään entistäkin kauniimmalta. Eilen illalla sää alkoi selkeästi viiletä ja oli oikeasti kylmä, mutta olihan se silti hassua kuulla, että yöllä oli ollut pakkasta ja pellon heinissä oli pieni kuurapeitto.
Harry Potter -fanfiktiota on tullut taas luettua ja nautiskeltua lämpimästä sängystä. Pohdiskelin hieman lokakuun symbolista merkitystä ja tulin siihen tulokseen, että tämä kuukausi suorastaan pyytää vanhojen juttujen loppuun saamista. Lukion kurssimerkinnöistähän se alkoi, mutta lisäksi vanhat kesken jääneet fikit palasivat mieleen. Valokuvia en onnistu tänne saamaan, mutta ehkä kirjoittaminen sujuisi ;) En ole myöskään katsonut hetkeen, mitä tekstejä valmiista tekosista löytyy... Voisin myös kertoa yöpöydän kirjoistani, joita on siunaantunut melkoinen pino kirjoitusten vietyä kaiken ajan. Kirjastosta on aivan pakko lainata vaikka ja mitä, siitäkin huolimatta, että niiden lukemisessa menisi jonkin aikaa.
NaNoWriMo lähestyy. Toistaiseksi en aio julkaista sitä missään, mutta saatan tulla kertomaan missä mennään ja valittamaan edistymisen puutteesta! Se on kuitenkin ensi kuun murhe, nyt olisi aika selvittää mistä haluan kirjoittaa. Olen jo suurin piirtein selvillä ideasta, mutta hahmot tökkivät. En ole tutustunut niihin kunnolla, joten ne ovat hyvin etäisiä... Kaipaisin ihanaa lemmikkikisua, joka pitäisi seuraa kirjoittaessani ja auttaisi sitten ratkomaan ongelmatilanteita. Vanhemmat eivät oikeastaan sano juuta eikä jaata kun kysyn jos hankkisin kissan itselleni, mutta luultavasti asiaan vaikuttaa oma epäröivä asenteeni mitä-sitten-jos-muutan-vuokrakämppään-eikä-sinne-saa-tuoda-eläimiä...? Sellainen kiva kirjoituskissa olisi hyvä seuralainen.
Elämän epävarmat tilanteet on inhottavia. Ihan mahdotonta tehdä pitkäaikaisia päätöksiä kun ei tiedä minne elämä vie."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti