Kaikkein eniten maailmassa pelkään menettäväni rakkaimpani

Aika apea olo. Nukun edelleen huonosti, edellisyönäkin menin nukkumaan vasta puoli kolmen aikaan ja heräsin jo yhdeksältä. Laura sentään nukkui fiksusti sen kymmenen tuntia. Jatkoin sen aikaa mun "100 asiaa jotka on tehtävä ennen kuin kuolet" -listaa, josta löytyy nyt 273 kohtaa. :'D Mutta kun mä haluan kokea paljon ja tehdä lukuisia asioita ennenkun kuolen! Mulla on vaan yks elämä, tahdon oikeesti elää sen!

Viime yönä nukuin sentään aavistuksen verran paremmin. Laura lähti mut Wendystä ei kuulu mitään (mä vihaan sen konetta, se ei suostu toimii sitten millään!) ja vanhemmistaki kuuluu vasta yheksän jälkeen vaikka meiän pitäis sopia lennoista ja miljoonasta muusta asiasta ja mä oikeesti yritin nukkua siihen aikaan...

Ei mua pelota lähteä yksin maailmalle, vaan se et menetän kaiken ja kaikki, kun lähden tavoittelemaan mun unelmia. Eihän vuos vielä mitään, mutta kun nyt sitä vasta on alkanu uskoa niihin ja ymmärtää että ne on mahdollista saavuttaa. Mitä jos mä onnistun saavuttamaan mitä ikinä haluankin ja huomaan ettei mulla ole enää ketään? ...että mun mahdollisuus meni kauan aikaa sitten?

Mut suklaa <3 se on ihmeellinen aine. Onneks säästin mun Ben & Jerry'sin lopun. Suklaa auttaa kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Onneks säästin mun Ben & Jerry'sin lopun Toisaalta oonhan mä eläny vuoden Sveitsissä, joka tunnetaan suklaan suurkuluttajamaana! :)

Ranskasta luulis löytyvän taivaallisia belgialaisia suklaita... <3 Jos mä lihon ton vuoden aikana, se on kyllä mun oma syyni eikä kenenkään muun koska mä olen se joka kokkaa ja laatii viikon ruokalistan! Yritän tulla takaisin yhtenä palasena... Mut mulle tulee ikävä aitoa Fazerin sinistä. Se on vaan ihan parasta. Pakko ottaa mukaan pari levyä. Toinen itselle ja toinen tuliaisiksi. x)


Rakastuin Tean postaukseen, se on jotain mitä olisin voinu itse kirjoittaa. Kiitos, kun toit ajatukseni sanoiksi. <3 Pk-seudulla on hyvä olla. Maailma kutsuu valloittamaan.

Toisinaan haaveilen sellaisesta elämästä, jossa omistaisin mahdollisimman vähän. Haluaisin kyetä pakkaamaan elämäni pieneen laukkuun ja tilaisuuden tullen kyetä muuttamaan vaikka maailman ääriin.

Pelkään juurtumista, vaikka lopulta siihen pitäisi elämässä tähdätä. Tiedän jo lukuisia kaupunkeja ja paikkoja, joissa en missään nimessä enää haluaisi asua tai haluaisi edes yrittää asua.Ja kuitenkin elämässäni on kolme kaupunkia, jossa eläminen olisi mielekästä. Ja asun yhdessä niistä.