Sulle annan kaiken, kaiken, maallisen ja maanalaisen

Tsiisus mikä olo! Laiskottaa aivan vietävästi ja aurinko paistaa kuumana ikkunasta. Makaan pöydällä ja valitan maailman asioista vaikka oikeesti rakastan tätä hetkeä. Musta on tullu pieni orava, joka kiipeilee seinille ja kirjoittaa teräväkyntisillä käpälillään. Kohta on syksy. Vaihdan talviturkkiin ja käperryn talviunille. Ruokavarastojen keräämisen sijaan yritän syödä vähemmän ja liikkua enemmän, vaikka kotipihan karviaismarjat kuulostaa niin hyviltä, että niitä on ihan pakko laittaa pakkaseen.

Kummallista että suurimmalla osalla kavereista alkoi nyt koulu. Mulla ei tietenkää eikä monilla muillakaan kun yliopistot sun muut alkaa vasta syyskuussa, mutta silti. Tahdon reissaamaan, muuttolinnun vaisto kertoo että nyt pitää olla sosiaalinen ja paeta kauas pois ennenkuin tulee pimeää ja kylmää. Ulkona tuoksuu syksy, vaikka se onkin toistaiseksi pelkkä kalpea aavistus. Veri vetää vesille, tuuli kutsuu lentämään, kaipuu kasvaa vaikka aistit sanoo että siellä on yhä kesä ja lämmin.

Ehdin nyt viimein selvitä muutosta, jonka takia mun blogipäivitykset jämähti hetkeksi. Viimeiset puoltoista viikkoa oon roikkunu kännykän varassa ja se on pikkuisen vaivalloista. Onneks Wendy palas viimein ja hän oli upea ja toi mulle suklaata. Suklaa, halaukset ja aurinko - niistä oon mun rakkaus tehty. Haluisin lisätä tähän kuvia mut jätän ne toiseen kertaan ja laitan mun uuden musiikkilöytöni. Oon kuunnellu viimepäivinä paljon kaikkea hyvää mut tää jäi uutena erityisesti mieleen. Mun pitää varmaan ostaa/pyytää lahjaksi PMMP:n uusin levy. Nää sanat on mun rakkaille. Haluun teille kaikkea hyvää ja haluun pitää teiät ikuisesti. <3